Karkaava osaaminen, aivovuototarinoita osa 1

Kesällä 2017 Gimaran asiakkaaksi tuli nuori farmaseutti ja tutkija Turusta. Se oli aikaa, kun Gimaraan tuli viikottain useita asiakkaita suositusten perusteella ja hän oli yksi heistä. Tavoitteena oli saada Suomen kansalaisuus ja hyväksytty keskitason kielitesti. Olimme varsin nopeita ja joustavia asiakkaiden sisäänotossa, mutta aika nopeasti opimme, että tämä asiakas osallistuu vahvasti tuotekehittelyymme ja antaa ohjeita palvelumuotoiluun. Jostain syystä juuri hänen kohdallaan meni viikko, ennen kuin reagoimme hänen maksusuoritukseensa. Saimme palautetta välittömästi. Hän kiinnitti huomiomme myös siinä, että hän oli yksi niitä asiakkaita, joka maksoi kielikuntosalin kuukausikortin aina ennen eräpäivää ja oli aina ajoissa paikalla – ja vitsit mielessä.

Tämä nuorimies oli suorittanut kotimaassaan maisterin tutkinnon farmasiasta, työskennellyt myynti- ja markkinointitiimissä GlaxoSmithKlinella Pakistanissa ja AL-Shafar Groupissa (nykyään Aster Group) Dubaissa. Sen jälkeen hän oli tullut Suomeen ja suorittanut tuotantotalouden maisterin (MBA & E) tutkinnon Vaasan yliopistossa vain 16 kuukaudessa (normaaliaika on 2 vuotta).

Hän väitteli 26.4.2019 suurien monikansallisten yritysten innovaatioiden ulkoistamisesta 20 eri maassa. Hän on tutkinut sitä, mitä asioita on syytä ottaa huomioon, kun innovaatioita ulkoistetaan ja miten riskejä voidaan hallita. Hän suoritti tohtorintutkinnon 4 vuodessa, tai itse asiassa 7 kuukautta etuajassa. Hän sai siinä sivussa myös hyväksytyn kielikokeen ja Suomen kansalaisuuden sekä työskennellyt EU-rahoitteisessa hankkeessa, joka tutki pienten ja keskisuurten yrityksien toimintaa ja yhdistämistä Suomessa.

Hänellä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta osallistua kotoutumiskoulutukseen, hän on maksanut suomen kielen opintonsa itse. Hänen tietonsa Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista ylittää monen keskivertosuomalaisen tiedot: Jos minä haluan kuulla uusimmat uutiset esimerkiksi Suomen politiikasta, hän todennäköisesti on jo linkittänyt uutisen jollekin kanavalle. Hänellä on kokemusta kymmenistä työpaikoista Vaasan ja Turun alueella. Hänet on palkittu opiskelujensa aikana vuokratyöfirman parhaana työtekijänä.

Tämä nuori mies on rohkea, aloitteellinen, loistavan älykäs, tehokas, inspiroiva ja innostuva tiimin jäsen, joskin varsin suorapuheinen, mutta silti erittäin joustava ja kaiken kaikkiaan aarre mille tahansa yritykselle. Hän on tohtori Afnan Zafar Khan, Aasian markkinoinnin ja sosiaalisen median markkinoinnin erityisosaaja, johon meillä on ollut onni tutustua ja myöskin rekrytoida Gimaraan sillä pienellä resurssilla, joka meillä on ollut käytettävissämme.

Gimaran kohdalla kävi nopeasti niin, että Afnanin kontaktien kautta saimme valtavan määrän perustavanlaatuista tietoa pakistanilaisesta kulttuurista, esimerkiksi miten tytäryritys perustetaan, miten avataan pankkitili tai miten maksuliikenne hoituu sieltä käsin, saimme avauksia yhteistyöhön, verkostoja, pääsimme vierailemaan kouluihin ja kokeilemaan koulutusta Pakistanissa ja Dubaissa. Hyvin lyhyen ajan sisällä sosiaalisen median markkinointimme alkoi tavoittaa kohdennettuja asiakaryhmiä. Tälläkin hetkellä Facebook-kanavaamme seuraa melkein 5000 kiinnostunutta Suomesta, Venäjältä, Pakistanista, Bangladeshista, Intiasta, Malesiasta,  Arabiemiirikunnista ja muista Keski-Idän maista vain joitakin kohdennettuja maita mainitakseni, puhumattakaan 6000 seuraajan Youtube-kanavasta, johon Afnan on myös meidät sparrannut.

Pienenä kasvuyrityksenä katseemme siintää edelleen Pakistanin reuna-alueilla – unelmamme siitä, että voisimme rakentaa siltoja oppimiseen niille, jotka sosiaalisten, taloudellisten tai esimerkiksi naisten yhteiskunnalliseen rooliin liittyen jäävät oppimismahdollisuuden ulkopuolelle – ja kuka silmämme on avannut tälle todellisuudelle, jos ei Afnan? Myös Aasian markkinoiden valtavuus ja hyödyntämättömyys painostaa toimimaan – meillä on kaikki työkalut, kun vaan saamme riittävästi lihaksia toimia. Näitä lihaksia olemme nyt kasvattamassa tutkimuksien avulla – se, mitä ei ole tutkittu, sitä ei ole olemassa – siis teemme ajatuksiamme nyt näkyväksi.

Meillä on käytettävissämme Afnanin kaltainen huippuosaaja, kun suunnittelemme tulevia palveluita Etelä-Aasian maihin. Olemme pyytäneet tarjouksia paikaillisilta yrityksiltä ja tokihan siinä on riskinsä. Innovaatiomme voivat hetkessä olla toisten innovaatiota ja me jäämme nuolemaan näppejämme. Mutta me olemme etuoikeutetussa asemassa pienenä yrityksenä, meillä on 100% luotettava ja lojaali periksiantamaton ja arvoiltaan uskomattoman hyvin suomalaisten arvoihin linkittyvä asiantuntija, joka nimenomaan tietää, mitkä riskit tulee ottaa huomioon, kun lähdetään ostamaan innovaatioiden toteuttajaa ulkoa.

Olen viime aikoina kuunnellut TEM:n 75% työllisyystavoitteen erinomaista Podcastia, ja erityisesti Afnanin kohdalla mieleeni tulee maaliskuun ensimmäisen päivän podcast, jossa pohditaan, miksi ulkomainen huippuosaaja haluaisi Suomeen. Reetta Rädyn kanssa keskustelevat TEM:n kansliapäällikkö Jari Gustafsson sekä Turun kaupunginjohtaja Minna Arve. Haastan Jari Gustaffsonin ja Minna Arven tutustumaan Afnanin tilanteeseen konkreettisesti, sillä tässä meillä on esimerkki ihmisestä, joka todella haluaisi palvella Suomea kiitollisena saamastaan koulutuksesta, joka pitää Suomesta ja joka tällä hetkellä pohtii hakeutumista Kanadaan tai USA:an, joissa työmarkkinoille on helpompi päästä.

Kuinka monta osaajaa meidän täytyy hukata, ennen kuin olemme yhteiskuntana, maana valmiita muuttumaan? Kyse on koko yhteisömme läpileikkauksesta, tavallisten ihmisten ja toteuttavan tahon työyhteisöjen kyvystä vastaanottaa osaaminen ja nähdä se mahdollisuutena.

Lukusuositus Afnanin tuoreelle väitöskirjalle:
Zafar, Afnan (2019) The Outsourcing Innovation Paradox : A Company’s Growth Option or a Risk to R&D Capabilities. Acta Wasaensia 418. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.
Kaikki julkaisut

IMG_1933.jpg
Afnan väitöstilaisuudessa 26.4.2019

Kuvat: Sami Peltoniemi

Future that is not predicted

Last December in OEB Conference the audience faced a question of whether we would prefer a robot or a human to do an eye surgery. Majority of listeners, myself included, preferred a robot. Obviously the OEB conference attendees have already a digital mindset. Quoting Dr. András Szűcs , it is not the most efficient approach to preach about hell to those who go to church every Sunday. Still the fact that the same people who were vowing digital, were predicting the future of soft skills. Dr. Anja Wagner painted a future what we can’t even imagine yet, and at the same time in the showroom area different companies are providing their solutions for not existing problems. The thought that we haven’t yet been innovative enough continues to gnaw at me.

We are living an era of machine learning. They learn a lot quicker than humans and they never repeat the same mistake. Why would I trust the human doctor more than a machine using the big data? At the same time, despite of Ofstedt-reports declaring students’ academical success, I choose my kids’ school purely on intuition. To be honest with you, I couldn’t care less what is their future scores in A-levels as long as they cherish their love to learn, they find the useful and accurate most truthful information and they are able to apply it and most importantly – they are able to think out of the box. So if I’d prefer my doctor to be a machine or at least I’d trust more a doctor assisted by big data (and I am not referring to Dr. Google), why wouldn’t I trust my kids or myself to learn with a robot?

As long as I remember people have predicted certain jobs to be disappearing because of robots. Now we finally start to be in that stage. In many factories human work force is not needed anymore. At the same time the most courageous people are predicting even lawyers’ jobs to be replaced by robots and you can always test your own profession’s likelihood to get taken over by a robot here. Teachers are still predicted to be totally safe according to this page, whereas teacher assistants get 56% likelihood to be replaced. Well, no one can deny the fact that teachers’ skills and ability to make their students learn, vary a lot.

When students say they actually prefer the robot to the teacher, we start to have a hunch about the future. According to Professor John Hattie it was non-judgemental nature of interactions that made the students enjoy more. Let’s face it – one of our biggest fears is to get a stigma of stupid or slow learner and everyone knows how excruciating it feels if someone is using that power to judge you. If the doctor or the teacher is not listening or not encouraging – what is there really left that couldn’t be replaced by a good interactive software?

hand-3308188__340.jpg

What if all the people, despite of their social, economical, ethnic, geographical background or gender would have the possibility to learn with the best teachers? What if everyone would have the possibility to learn in non-judgemental, encouraging and inspiring interaction? Would it give us a possibility to pay more attention to those skills that make us different from machines? Would it actually make us slightly better humans?

#accessiblelearning #TeamGimara #Eliasrobot

Etäjohtaja herkistyy

Jokin aika sitten eräs tiimiläiseni halusi puhua kielitestistä ja sen arvioinnista. Olin lopen uupunut ja ensimmäinen ajatukseni oli: ”Etkö nyt voi vaan laittaa jotakin? Ihan se ja sama, mitä siellä on. Jos testi on huono, perusta jatkuvaan arviointiin. Mitäs jos tekisit itse?” En sanonut tätä ääneen, huokaisin syvään ja edeltävän palaverin päätyttyä tartuin Skypeluuriin ja soitin. Keskustelun edetessä en voinut olla miettimättä Reetta Rädyn todella oivaltavaa kolumnia, joka kolahti etäjohtajaan kuin nenä päähän tai nyrkki silmään. Räty kirjoitti: Kun ihmistä katsoo etäältä, hän saattaa alkaa muistuttaa resurssia. Niinkö minulle oli käymässä?

Ensimmäiseksi haluan korjata erään harhaluulon siitä, että etätiimi ei voisi toimia. Kyllä voi ja tiimi, joka minulle suotiin johdettavaksi pari vuotta sitten (on vaikea uskoa, että siitä on todellakin vain kaksi vuotta) on siitä elävä esimerkki. Minua vanhemman ja kokeneemman tiimiläiseni sanoin: tällaista työyhteisöä ei monta ole. Olen samaa mieltä. Huomionarvoista on, että meistä kukaan ei ole samalla paikkakunnalla toistensa kanssa, mutta luottamus ja välittäminen on mahdollista rakentaa myös verkossa. Voiko Skype-sydämellä korvata yhteisen kahvihetken? Ei. Mutta samanlaista yhdessä tekemisen meininkiä voi tulla mistä tahansa lähityöyhteisöstä benchmarkaamaan.

Näyttökuva 2019-3-8 kello 21.35.53

Olen pohtinut sattuneesta syystä etäjohtamista, etätiimejä ja etäopettamista paljon. Yleinen ennakkoluulo on, että eihän se voi toimia. Tällä viikolla soitin erään mielenkiintoisen työpaikan perään ja kysyin, voiko työtä heidän mielestään tehdä täysin etänä. Heidän nähdäkseen ei, vaikka painopiste nimenomaan oli digissä ja verkossa, silti tässäkin työpaikassa oli käytössä lähikeskiviikot, jolloin kaikkien pitää olla fyysisesti läsnä samassa tilassa. Jäin miettimään.

Yksi parhaista koskaan tapaamistani pedagogeista lähti tiimistäni omana esimiesaikanani. En ottanut siitä itseeni, mutta toiminnallani oli varmasti vaikutusta asiaan. Yksi lähdön syistä oli verkon rasittavuus verrattuna luokkatyöhön (niin, me emme todellakaan laita vain videoita pyörimään ja jaa linkkejä, vaan olemme aidosti läsnä) ja toinen, että ne yhteiset kahvihetket ovat tärkeitä. Kosketus. Läsnäolo. Niitä ei korvaa hymiöt ja sydämet chatissa. Myös niiden taakse voi piilottaa niin paljon tunteita, jotka ovat jotain aivan muuta. Olisiko hän vielä töissä minun tiimissäni, jos meillä olisi ollut lähikeskiviikko? Tuskinpa. Mutta minä olin se, joka jätti hänet yksin. Häneen oli helppo luottaa, koska tiesin, että opiskelijat heittelevät ruusun terälehtiä ja rahoittajat hyrisevät tyytyväisyyttään. Oli helppo laittaa hänet hoitamaan uusi homma kotiin, yksin.

Yhteistyö ei aina ole helppoa, mutta etätiimissä se on elinehto. Usein saa itsensä kiinni ajatuksesta, että yksin olisin jo hoitanut tämän. Mikään ei pidä paremmin paikkansa kuin seuraava mietelause.

If you want to go fast, go alone.
If you want to go far, go together.

Välineellä ei ole merkitystä. Vaikka esimies tai työkaveri istuisi sinun vieressäsi samassa työhuoneessa, mutta ei olisi läsnä, ei kuulisi tai kuuntelisi, hän on tasan yhtä kaukana kuin esimies toisessa maassa.

Kun ihmistä katsoo etäältä, hän saattaa alkaa muistuttaa resurssia. Yhtä etäällä hän voi olla silti viereisessä huoneessa. Minulle sinä et ole resurssi. Olet ihminen. Ja jos joskus unohdan sen, ole ystävällinen ja herätä minut avokämmenellä todellisuuteen.

 

Esteetöntä oppimista

Haluatko sä myydä vai et?

Jos kauppias tekee tuotteensa hankalaksi tavoittaa, asiakas äänestää jaloillaan. Jos leffalipun hankkiminen vie enemmän aikaa kuin leffan katsominen, katsoja valitsee kotiteatterin.

Toki on asioita, joiden eteen tuleekin nähdä vaivaa, kuten talon ja rakkaussuhteen rakentaminen. Jossain vaiheessa siinäkin tulee raja vastaan, mutta se on yksilökohtaista ja vahvasti sidoksissa yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja osaamiseen.

Sama pätee koulumaailmaan. On niitä, jotka saavuttavat tavoitteensa siitä huolimatta, että kohtaavat lähes ylitsepääsemättömiä haasteita. Kaikki me tiedämme, että haasteetonta oppimista ei ole, ei se oppimista olisikaan ilman pientä tai suurta rajan ylittämistä. Ollaanko kuitenkin jo fokuksen ulkopuolella, jos varsinaisen oppimistehtävän tavoitteluun menee aikaa enemmän kuin itse oppimistehtävään.

81c8733c44e6aea5f01f1d964ed7.jpeg
3 tuntia meni kirjautumiseen ja nukahdin

Mikä perinne on oleellinen tavoiteltavan osaamisen kannalta?

Traditiot ovat arvokkaita. Niissä on paljon hyvää. Joskus on kuitenkin hyvä idea peilata traditiota yhteiskuntaan ja kyseenalaistaa, mikä traditio on edelleen on sellainen, jota pitää vaatia kaikilta opiskelijoilta, vaikkapa maahanmuuttajataustaiselta opiskelijalta, joka on tullut täysin toisenlaisesta oppimiskulttuurista – jos käytäntö ei ole sellainen, joka on välttämätön opittavan asian kannalta. Tukea maahanmuuttajataustainen oppija saa mahdollisesti itse oppimistehtävään, mutta oppimiskulttuuriin liittyvä tuki usein puuttuu. Jos on mahdollista lisätä ohjausresurssia, voidaan rauhassa jatkaa samaan tapaan kuin on aina ennenkin tehty.

Esteetöntä työntekoa

Esteetön pääsy luontokohteisiin, joukkoliikenteeseen ja arkielämän palveluihin on jo, tai ainakin pitäisi olla, arkipäiväämme monissa kaupungeissa.

Olisiko esteetön pääsy omaan työhönsä mahdollista? Millainen olisi työpäivä, jos työssä tarvittavat ohjelmat olisi palvelumuotoiltu ihmisestä käsin palvelemaan sitä tehtävää, jota olemme toteuttamassa? Sama integraation kaipuu kuuluu puheenvuoroissa eri ammattialoilla – asiantuntijayhteiskunnassa teknologia on laukannut kauas arkitodellisuudesta ja sillä on enää vain kevyt kosketus arkikäyttäjään. Pahimmassa ja samaan aikaan parhaassa tapauksessa kiltit asiantuntijat joustavat mukauttamaan omaa työtänsä järjestelmään. Se kapeuttaa mahdollisuuksia, ideointia ja uraa ajatuksia täyttymään tunnuksilla ja koodeilla, aikaa varsinaiseen iloitteluun jää vähemmän.

Eräs maahanmuuttajataustainen lääkäri totesi, että lääkärin työ hänen kotimaassaan oli mielekkäämpää, koska siellä sai hoitaa sairaita, palvella asiakkaita, kohdata ihmisiä. Meillä tiedon dokumentointi on hyvin organisoitua, mutta tiedon hyödyntämiseen ei ole aina riittävästi resurssia. Toki kirjaaminen on tärkeä osa hoitotyötä, kunhan tallennettu tieto ei huku paljouteensa.

Jokaiseen ohjelmaan on turvallisuussyystä eri salasana, käyttäjätunnus, avainluku tai koodi. Kaikki ovat tarpeen ja erityisesti isoissa yrityksissä mahdollistavat osaamisen keskittämisen, mutta loppukäyttäjälle se saattaa olla tuskallista, koska eri ohjelmistoja ei ole suunniteltu yhdessä käyttäjätason kanssa. Mitä / ketä tämä ohjelma palvelee ja mikä sen käytön funktio on loppupelissä? Mitä ongelmaa olemme ratkaisemassa?

stress-391660_960_720.jpg
Palvelumuotoilun tarvetta?

Fokusoiva joustava ihminen

Työssäni eri organisaatioissa olen tottunut käyttämään parhaimmillaan ja pahimmillaan kolmattakymmenettä ohjelmaa saman työpäivän aikana – selviän siitä, koska minulla on salasanat tarkasti tallessa ja vuosien kokemus. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko enemmän voisin tehdä tuottavaa työtä, jos en kirjaisi niin paljon. Ohjelmat myös ohjaavat ajatteluamme – ihminen on valtavan joustava ja muuntuva, pikku hiljaa opimme ennakoimaan tulevaa ja mukautamme kielemme jo ennalta sellaisiksi, että se soveltuu järjestelmään ja säästää aikaa ja vaivaa.

Aivan samoin kuin siivooja näkee pölyä kaikkialla, yrittäjä keksii liikeideoita, hanketyöntekijä fokusoi ajatteluaan hankeideointiin, hevosihminen kiintoisiin isäoriisiin ja kilpailukalentereihin, koripallonpelaaja nerokkaisiin pallonkäsittelykikkoihin ja partneria vailla oleva partnerinhankintaan. Kussakin tavoitteenhankinnassa on omat haasteensa, mikä myös lisää kykyämme joustaa – paketoida tavoitteemme niihin raameihin, joita valmentaja, rahoittaja, sijoittaja tai opettaja antaa.

4.jpg
Päivällä en kerennyt, mutta yöllä heräsin hyvään ideaan

Oppimisalusta on kirosana?

Viime aikoina olen kohdannut usein sen tosiasian, että se, mitä ymmärrän verkko-opetuksella, on todella vaikea selittää, koska kokemukset ja käsitykset eroavat mittavasti.

Teknologialähtöisessä verkko-opetuksessa oppimisalusta ohjaa pedagogisia ratkaisuja. Poistaisin sanan “oppimisalusta” kokonaan suomen kielestä ja kaikista kielistä. Kun lähdetään tämä asia edellä, suljetaan monet ovet ja ikkunat verkon mahdollisuuksilta. Ne ovat miltei rajattomat. Tehtävänantojen onnistuminen määrittää sen, mihin aika kuluu. Jos ohjausresurssia on todella paljon, voidaan käyttää vaikka koodikieltä opetuksen kielenä, mutta se tuskin on itsetarkoitus.

Kaikessa vuorovaikutuksessa, myös oppimisprosessissa, tavoitteena on, että viesti menee perille. Pitäisi olla. Jos viestillä ei ole mitään mahdollisuutta kohdata vastaanottajaa, miksi nähdä vaiva lähettää se?

Voimme toki nostaa pääsyvaatimuksia koulutuksiin. Voimme yrittää etsiä täydellisiä opiskelijoita. Tilanne vain on sellainen, että monen alan työpaikat eivät enää houkuttele. Maahanmuuttajanäkökulmasta Suomi ei kohdemaana ole lainkaan vetovoimainen. Riman nostaminen entisestään voi koitua yhteiskunnallemme kohtalokkaaksi. Erityisesti tilanteessa, jossa hukkaamme parhaat osaajamme ulkomaille. Kilpailu aivoista kovenee – onko meillä varaa hukata osaamista vanhentuneen perinteen ja jäykkien rakenteiden vuoksi?

Lotus_pro.jpg
Mielestäni tämä on hyvä oppimisalusta

Kohti asiakasystävällistä esteetöntä verkko-opiskelua

Opiskelijat eivät ole enää vain nuoria päätoimisia opiskelijoita – heillä voi olla sirpaleinen oppimistilanne ja tehokas ajankäyttö vaatii hyvää oppimisvälineiden – ja elämän – hallintaa. Aikuisopiskelijalla ei ole aina mahdollisuutta keskittyä vain yhteen tehtävään koulupäivän ajan 8 tuntia. Jokainen meistä tietää, kuinka tehokasta työnteko on, jos resurssia on työpäivän aikana 7 eri ohjelmaan ja erityyppiseen työtehtävään.

Kuinka tehokas tutkinto voisi olla, jos se perustuisi esteettömään oppimiseen? Vai onko tutkintojen tehtävä työllistää oppimistehtävänsä ohella useita eri ammattinimikkeellä työskentelevää osaajaa? Millainen olisi asiakasystävällisin mahdollinen tapa opettaa ja opiskella? Nykyinen tapa sallii seikkailun, väljyyttä, harharetkiä. Tehokas yhteiskunta kuitenkin saattaa odottaa perinteisen rinnalle esteettömiä ja nopeita vaihtoehtoja. Harva tulevaisuuden työntekijä selviää eläkkeelle yhdellä tutkinnolla, mikäli tutkintoja edelleen on perinteisessä mielessä.

Olisiko aika miettiä esteettömiä oppimisratkaisuja? Olisiko aika palvelumuotoilla oppimisprosessi asiakasystävälliseksi? Olisko aika kysyä niiltä, jotka kertovat, että oppimiskokemus verkossa oli hauskaa, miellyttävää ja helppoa plus lisäksi tehokasta ja tuloksellista? Olisiko aika laskea hetkeksi teknologian ja verkko-oppimistradition kuorma harteilta ja tarkastella asiaa puhtaasti oppimisen näkökulmasta?

Pari lisäkysymystä

Mitä haluan opettaa?
Mihin aika oppimisessa menee?
Voiko se olla miellyttävää? Voiko se olla hauskaa?
Voiko se olla tuloksellista, jopa tuloksellisempaa kuin kontaktiopetus?
Miten?
Kenen etu se on, jos oppimisprosessissa keskitytään pääasiaan?
Miksi koulu on olemassa? Miksi on hankkeita?
Mikä on perustehtävämme oppilaitoksena, yrittäjänä, ihmisenä?

success-3814608_960_720.png
Pitääkö se ehdoin tahdoin tehdä vaikeaksi, kun se on jo lähtökohtaisesti haaste?

Kielioppi edellä puuhun

Kun olin nuori opettajanplanttu, en opettanut kielioppia. Olin todella kapinallinen, mikään valmis opetusmateriaali ei kelvannut minulle (ei muuten kelpaa vieläkään, mutta yksittäisiä tehtäviä sentään voin toisinaan hyväksyä). En myöskään tiennyt kielitaitotasoista mitään, enkä siitä, mikä sana voi olla vaikea tai mikä sana yleensä on tärkeä. En oikein tiennyt aikuisen ihmisen elämästäkään vielä mitään, saati mitä aikuiset maahanmuuttajat joutuvat Suomessa oppimaan tai mikä sitten oikeastaan on tärkeää, kun muuttaa uuteen maahan. Väänsin todella ala-arvoisia oppimateriaaleja Wordin ja Clipartin voimin. Saatoin käyttää tuntitolkulla aikaa tehtävään, jonka opiskelijat tekivät viidessä minuutissa. Ensimmäiset opiskelijat oppivat minusta huolimatta.

Minut palkattiin Saloon maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen aikana, jolloin järjestelmää oltiin muuttamassa siten, että aloitukset voisivat sujua joustavasti monta kertaa vuodessa. Nykyään tämä on arkipäivää, ryhmiä täydennetään sitä sen kummemmin opettajilta kysymättä, mutta on eri asia, miten opettaja pystyy ottamaan mukaan opiskelijat milloin vain. Osaako hän imperfektin? Onko opiskellut monikon partitiivin? Niinpä.

En ikinä tule unohtamaan, miten Pia Friberg opasti minut funktionaalisuuden maailmaan piirtämällä jalallaan lattiaan ympyröitä ja niiden päälle toisia ympyröitä kuvaamaan, miten temaattisella kielenopetuksella voidaan varmistaa asioiden kertautuvuus ja samalla se, että sisään voidaan ottaa milloin vaan, kun teema vaihtuu. En ymmärtänyt mitään. Mutta ne ympyrät ovat jalostuneet matkan varrella Gimaran metodiksi ja väitän, että nyt ymmärrän täysin. Nyt se on minulle ainut oikea tapa opettaa kieltä. Kyllä toisellakin tavalla voi oppia, koska kaikki opiskelijat oppivat opettajasta huolimatta. Kyse onkin vain siitä, miten vaikeaa kielen oppimisesta täytyy tehdä.

Matka oli pitkä ja tein (teen) paljon virheitä. Kun olimme saaneet Salossa hahmoteltua ensimmäiset kolmen tason (nyk. kolmen moduulin) Eurooppalaisen viitekehyksen teemoihin perustuvat opetussisällöt, alkoi porukka liikkua opettajalta opettajalle. Me emme vielä ole opiskelleet negatiivista perfektiä, ei hän vielä voi vaihtaa ryhmää. Tämä opiskelija on todella taitava, katsokaa tätä sijamuototehtävää. Korostan, että kyse ei ollut huonoista opettajista. Minulla oli loistavat kollegat. Kaikilta opin hyvässä ja pahassa, mutta enimmäkseen hyvässä. Eniten minulle silti ovat opettaneet omat opiskelijat.

Se saattoi olla aikaa, kun olimme kirjanneet ns. tuotekortteihin kunkin kurssin kielioppisisällöt. Minun korvantaukseni olivat jo kuivuneet ja olin löytänyt Leila Whiten. Opetin verbityyppejä valehtelematta 4 kuukautta kurssista. Eivät oppineet. Tai oppivat kyllä tunnistamaan, mutta taivuttamaan eivät. Sitten eräs opiskelijani, 17-vuotias kurdipoika, kirjoitti kauniin runon. Poika oli siirtynyt luku- ja kirjoitustaidon ryhmästä kotoutumiskoulutukseen. Runossa hän lensi taivaalla verbityypin ja partitiivin kanssa. Silloin tajusin, että ei näin.

Vaihdoin strategiaa ja aloin saada tuloksia. Tuntui, että opiskelijat oppivat jo minun takiani, ei vain minusta huolimatta. Sitten eräänä päivänä yksi opiskelija oli saanut kaveriltaan ”toisesta huoneesta” (eli toisen opettajan luokasta) tärkeän paperin ja vaati saada tietää, miksi meillä ei ole tällaista tärkeää partitiivipaperia. Istuin hänen kanssa alas ja pyysin kaivamaan kansion, johon hän oli kerännyt jakamaani materiaalia. Näytin hänelle. Katso, tässä sinä kerrot, mitä sinulla on kotona. Kerroit, että sinulla on pöytä ja neljä tuoliA. Tässä sinä kerrot, että sinulla ei ole autoA. Tässä sinä kerrot, että rakastat sinun äitiÄ. Kävimme läpi teemat ja jokaisesta teemasta osoitin kohdan, jossa keskityimme nimenomaan tuottamaan tarkasti partitiivin, mutta oikeassa tilanteessa. Samalla osoitin tärkeästä partitiivipaperista, mitä kohtaa olimme missäkin harjoitelleet. En koskaan antanut hänelle tärkeää partitiivipaperia, mutta aivan varmasti opetin sen ja monta kertaa, uudelleen ja uudelleen.

Se juuri on funktionaalisen kieliopin kauneus. Siunattu olkoon se opettaja, joka kertaopettamalla saa opiskelijat käyttämään virheettä partitiivia ja vielä tietämään, missä tilanteessa sitä tulisi käyttää. Ehkä pikemminkin tulisi sanoa siunattu olkoon se opiskelija, sillä sellaisia on harvassa.

Anita Hartikainen, myönsi suomen kielen papereista olevan hyötyä opettamisessa. Olen samaa mieltä, niistä on hyötyä, mutta niistä voi olla myös haittaa. Tutkinto ei opeta ketään, ihminen opettaa. Olen nähnyt loistavia suomen kielen opettajia, jotka jaksavat inspiroida, auttaa, kehittää, toistaa ja kannustaa. Olen myös nähnyt umpisurkeita pedagogisesti päteviä suomen kielen maistereita, joiden opetuksesta ei pirukaan ota tolkkua.

Väitetään, että Gimarassa ei opeteta kielioppia. Kyllä opetetaan. Minä opetan kielioppia aina, kun opetan suomea. Mutta en koskaan anna tärkeää partitiivipaperia, koska ne ryhmän kielitietoisimmat kyllä hokaavat, mistä on kyse ja muut oppivat puhumaan ilman tätä tietoakin.

XX laitto mulle viime viikolla itkuviestejä. Kun hän ei ymmärrä ktp. Loppujen lopuksi selvis, et hänelle oli vaikeeta valita mihin-muodon päätettä. Se siitä ktp:stä. Yritin vaan kysyä, et osaatko vastata kysymykseen ”mihin sä meet?”. No joo hän kyllä osaa. Mie oon opettanu XXlaisii kohta 2 moduulii eikä ne tiijä vieläkään mikä on ktp tai mitkä kolme päätettä illatiivilla on. Eikä haittaa menoa. – Opettaja kertoo chatissa entiseltä opiskelijaltaan tulleesta viestistä.

Muistan benchmarking-retken eräälle kotoutumiskoulutusten toteuttajalle reilut kymmenen vuotta sitten. Ryhmässä oli paljon luku- ja kirjoitustaidon ryhmästä tulleita. Seinälle oli nostettu verbityypit ja sijamuodot. Minkä viestin se antaa oppijalle? Tämä on tärkeää. On aivan uskomattoman tärkeää, että sinä tiedät tämän olevan verbityyppi 3. Ilman tätä sinä et koskaan voi oppia suomea ja saada Suomesta töitä.

Muistan myös tärkeän sijamuotopaperin, jossa kissa on ikkunalla, kissa hyppää ikkunalle ja kissa hyppää ikkunalta, sen jälkeen kissa onkin jo puussa. Opiskelijan reaktio paperiin oli: Mä en vittu halua tietää, missä kissa on. Mä haluan oppia puhumaan suomea.

Gimaran suosituin video on edelleen alkuaikoina tehty imperfektivideo. En ole varma, haluanko tietää syytä.

Gimara Method

  1. Introduction
  2. Language and Language Acquisition
  3. Language Acquisition as a Spiral
  4. Target-Based Learning
  5. Interaction in Online Learning Situations
    References

 

Introduction

Gimara Oy is a Finnish company focusing on online-learning and specializing in languages. The company was founded by two Finnish women: Marja Ahola and Raisa Haikala. We both have a long and profound experience in teaching Finnish as a second language. We met each other when we were facing something that was thought to be impossible. Our task was to create online-learning courses for immigrants, organized by the Ministry of Labour. These were planned and started by Arffman, where we both worked as teachers. The courses began in Lapland, which is known as an area with long distances between towns and villages. For the majority of our students, online-learning was the only option to acquire Finnish. Marja had a long history of creating different kinds of online-learning systems and Raisa was very puritan with language learning. Both of us thought and still think that interaction is always at the heart of the language learning. This was something that we wanted to emphasize and we put effort into thinking how to create a system that first of all motivates all the students to turn on their computer at 8 am, and then pursue their studies for the seven hours that are prescribed by the government for these courses. Soon we discovered that when online pedagogics is planned the right way: interactive, target based and creating a face-to-face -experience online, it really seemed to be more efficient than traditional learning in the classroom.

Between the years that we held the courses in Lapland, we both grew tremendously as teachers. We worked day and night as when our working day ended, we worked on new approaches, new methods and new visions for Online-learning. It forced us to find an even more radical approach, as in the classroom when you see a person in front of you, you might be forgiven for your little flaws as a teacher. In online-learning you have to keep the students’ interest all the time, online can be a harsh environment and this requires extra softness and creativity from a teacher. Shutting down the computer or claiming internet problems is easier than physically walking out of the classroom. Luckily we were able to create an environment, where students’ absences were close to zero and the drop-out rate was actually zero at that time.

Every new teacher in the online environment needs to learn and make their own learning path, but as a company we want to point out and warn our employees about some of the biggest errors and make sure that our quality of teaching meets the highest standards. Thus we created a Gimara method for languages. Part of this method is transferable to other subjects as well.  Some of the most important things to realize before starting: all the online equipment are just tools. There are better tools and worse tools, but they remain just tools. Tools don’t create learning. Students and teachers do.

Language and Language Aqcuisition

Gimara’s method is based on the idea that language is dialogical, essentially heteroglossic and it needs to be adapted by actual eventing that can be also called languaging. (Bakhtin, 1981, 1986). As Dufva et al. point out (2011: 110) language use is characterized by variation (by situation) and change (over time) at the society level, thus we consider language learners to be multilingual, which means that for learners, language is always a plurality of usages and perspectives. Language is not something that we, as native speakers or teachers own and what second or foreign language learners need to learn from us. Language is somewhere in between – it is a shared resource (Dufva 2013: 9-10; 2014: 21 and 23).

At Gimara, we think that language should always be adapted in situation and in interaction (sociocognitive approach). In practice this means that every learning situation with us, is targeted at mastering one or two functions of language that we adapt during one webinar or other task, such as writing, listening or reading exercise. For example, the target of one webinar could be that we learn to give positive feedback and complain as a customer in a restaurant. These same skills could also be practiced in another context: giving positive feedback and complaints about a course, and the context could be in written form as well. We always try to be loyal to real-life text genres and gently force the students to communicate with the language from the very beginning. Learning targets give students a guided path to take, so that they can achieve their long-term goals such as a certain level of language.

How the language is seen behind the method is essential and crucial as a starting point. All the materials need to support this method and the traditional categorizing of language (such as grammar, lexicon, semantics, phrase structure) are subordinates to a situation and context where the language is used. Targets are divided to long-term and short-term targets. Long-term targets would be for example I know how to give positive feedback and complain about things I am not happy with, whereas short-term-targets for this same function would be I can give positive feedback and complain in a restaurant / hotel / to my teacher / hospital / library etc. Lexicon and structure that are needed in these situations are learnt several times. When we learn in Finnish case governments such as tyytyväinen + mihin?, we learn only case governments relevant to the context, genre and situation. By this approach we keep repeating the lexicon and grammar in different situations, which gives the learners a deeper understanding of the usage of certain forms or words in the language. We don’t give the rules first (for example how to form a partitive), but we guide the learners to analyze the forms by themselves as well, when necessary. Especially among the Finnish as-a-second- language learners, this part of the analyzation is not always relevant. Many students have a very natural language learning method: repeating and interaction. Many students will never need deeper analysis, as their approach is very similar to that of small children learning languages. They change the language according to the person they are speaking with. It might even be that they don’t translate from their mother tongue. Analyzing the language is important for some of us but it shouldn’t be a burden to all.

The Gimara method has three important keystones:

  1. Language learning is seen as a continuous, spiral-shaped process, which is based on situations, interaction and language as a shared resource.
  2. Students need to see their progress and be in charge of their learning. Students get a concrete idea of their skills and the situations they can manage with their skills.
  3. Interaction is at the heart of learning.

Language acquisition as a spiral

The traditional way to learn a language is to register yourself for a language course which is at a certain time and certain day of the week, and as well during a certain time period, like fall semester or spring semester.  The traditional way for language course centers is to offer these courses only when one course is full, which makes it economically reasonable to have a class. We wanted to create something different. Firstly we wanted to give the possibility to those whose timetables vary weekly and who can’t join the classes on a  regular basis but who still want to take their language to the next level. Secondly the method needs to allow some absences and the students need to feel their progress even if they skip some lessons. This requires us to take a totally new angle to language learning. Thirdly we have noticed that the students are usually not very independent in their studies. Very rarely can students acquire a language alone by watching videos and reading texts. Sadly, for many online-courses, this has been an assumption: as it is online, and it is not bounded to a time, it needs to be independent – in other words, lonely.

Because we think that language is not something that needs to be learned in a linear way: taking courses 1, 2 and 3 and then if you have a break in your studies, you take course 3 again – it is possible to succeed with a different method. When you start to prepare for your language test, you dig into your language books and trust the author to know what is the best for your learning. At the same time, we acknowledge that this is what teachers are for: they need to guide the students to the right path of learning. If we don’t have traditional courses, how we are able to recognize students’ needs and make their development visible to them? How can we follow what they have studied and what they haven’t?

The traditional approach to a course is that a certain course holds certain grammar and this is the easiest way to handle complex language: by dividing it to grammar-based functions. For example, during course number two students learn the past tense and so in the third course the teacher knows that they have learnt this and doesn’t need to teach it again. Every teacher knows that the teaching of the past tense is a totally different thing to students’ mastering the past tense. What if someone is able to use the past tense quite accurately, at least in the right situations? Should he take that second course again although most of the course’s learning materials would be too easy for him?

The most important task of the teacher is to recognize student’s zone of proximal development (from now on ZPD). The ZPD was defined by Russian psychologist, Leo Vygotsky and is commonly used in modern linguistics as well. A very clear example of this is given by Lantolf (2011: 305-306) of a child learning to walk or sit, he is able to do it with the help of an adult, but he would not be able to do it by himself yet. However, there is no point to make a new-born walk as this skill is not in his ZPD yet. A teacher needs to be sensitive to know what kind of skills can be adapted in each learning situation. In order to recognize the ZPD it is also necessary that teachers are familiar with the European Framework of Languages. In order to understand the skills that are adaptable in each level of the framework, teachers need to understand the rough guidelines and especially the differences between A2 and B1, B2 and C1. It is easier to move within one level, A1-A2 or B1-B2 and C1-C2 than between the levels A-B and B-C. However, this navigation between basic and intermediate or intermediate and advanced -levels is done by scaffolding the student in the right way and giving him positive encouragement and constructive feedback to help him to reach the next level. This scaffolding requires the teacher to guide the student to the next level with accurate questions, and thus raising the topic’s abstractness.

When students entered our language gym with their monthly card, we made them a communicative test to test their different areas of language. The tests are our own but they follow the structure of the Finnish National Certificate of Language Proficiency. This means that the students are tested in speaking, understanding spoken forms, writing and understanding written texts. After getting the results, we gave them a colour that indicated what class level they need to take. The levels were light green and dark green (basic level), light blue and dark blue (intermediate level) and light red and dark red (advanced level). We gave a colour but we also recommend them to take classes at the other level, especially within the same colour, but also for dark colours to try out the next level. The lessons at each level always have the same theme, which allows students to try different levels and find the limitations of their skills.

On each level we have written down different situations and language functions in that situation. These functions are available for students to check out before entering the class and also to review after the class. Examples of these functions are in the following tables.

Theme: Work

Basic level Intermediate level Advanced level
I can agree a meeting time. I can agree, cancel and postpone a meeting time. I can agree, cancel and postpone a meeting time.
I can tell where I work, what is my profession and what is my normal day like. I can tell what I do for living and discuss and compare different professions and working places. I can tell accurately and detailed way about my work, I can describe, discuss and compare different working places and express my opinion about working culture in a certain company or country.

 

Theme: Home and living

Basic level Intermediate level Advanced level
I can tell where I live and what kind of apartment I have. I can describe my living area and compare different areas. I can express my opinion about different living areas, their pros and cons and how they suit different groups of people.
I can ask for help and explain in very simple way what is a problem at my home. I can ask for help and explain what is the problem at my home, when I noticed it / what happened and what it causes. I can ask for help for problems at home, explain the problem in a detailed manner, I can tell when I noticed it / what happened and what it causes.

All these functions are based on the European Framework of Languages but full charts are business confidential information. In the functions, we have taken into consideration whether the language is learned in a second language environment (in Finnish language most of our customers live in Finland) or if the students learn the language as a foreign language. The targets of the language learning may vary depending if you live in the environment or if you travel there or if your target is to take a test such as IELTS in English or National Certificate of Language Proficiency in Finnish.

When targeting a test, we also have written down the targets of the studies as a check list. Following table gives the idea of these functions in National Certificate of Language Proficiency in three levels.

Basic level, Speaking Intermediate level, Speaking Advanced level, Speaking
I understand the target of the interview. I understand the target of the language studio exam. I understand the target of the language studio exam and the interview.
I understand the task type “telling” and I know that the questions are meant to help me and I don’t need to answer them systematically. I understand the task type “telling” and I know that the questions are meant to help me and I don’t need to answer them systematically. I am able to plan and perform a full answer within a time given to me. I understand the task type “telling” and I understand that I need to take my description and level of abstractness to advanced level. I am able to plan and perform a full answer within a time given to me.

 

All these functions are based on test techniques but full charts are business confidential information. (Due to restrictions given to evaluators and interviewers of National Certificate of Language Proficiency we have not given any courses and we have removed all the available materials online that give hints about the test techniques and the task types. This doesn’t change the fact that the majority of publicly funded integration courses teach test techniques as a part of integration courses nor the fact that anyone that has attended, has supervised the test or has basic knowledge about the test can do equivalent functions.)

Functions are precise enough so that we can give feedback and student can also self-reflect on whether he has the skill that each task / webinar is targeting. In the spiral, there are short-term targets in one level and long-term targets are at the threshold level. Each level is divided into themes which guide the learning. Themes are based on European Framework of Languages, for example Freetime is the main theme but under it we have theatre, movies, literature, dance, sports, friends, bars etc. Obviously the borders can’t always be very strict. For example, sports and theatre could be discussed in the theme Health and Well-Being as well, but from a different perspective and not as thoroughly. For example if I’m learning to express how I keep in shape, I can say that I play tennis because it is a good sport and after the practice I feel good. I don’t have to explain in this theme how much it costs, what kind of equipment I use for it etc., as I can learn that in the theme Freetime.

As the themes, in other words areas of language (or actually life) that should be covered, are the same, it gives student the possibility to deepen their skills with repetition. For teachers, it gives a freedom to move forward before the student can master all possible functions in that theme, which are not in his ZPD yet.

Target-based learning

It is not a new approach to use targets for learning. Most  university courses have targets in the course descriptions, so do language courses, but usually they are long-term targets which describe a certain level of language you reach during the course. If learning is now seen as a spiral, how do we know what kind of skills students adapt during certain time period and if we remove that pressure of a certain time-line, how we can make students’ progress visible? The key to success in long-term targets even when skipping some classes, is that we communicate to students their short-term targets in each session. This means that the students will enter the class knowing that today they will learn to express their opinion about recycling and next week they will learn to express their opinion about healthy eating habits. When gathering enough of these short-term targets, it can be quite obvious that students master the long-term target I can express my opinion.

Our future vision is to have an automated portfolio for each student and thus give them a visible learning path and the automated process would help us to keep track of students’ progress and also it would allow continuous evaluation. Our future vision is also prove language usage in real life. If our social media gives advertisements based on what we just discussed, why not to have learning badges based on our real-life activities? 

This learning method is immediately useful to students. It is already gently forcing them to first of all use the language,  as well as giving them confidence to use these skills in the real world. Still, the majority of people have a certain kind of image of language learning and some come to our courses saying, for example: I want to learn grammar or I want to learn lexicon. Luckily, especially in Finnish, we have had several students who have been constantly disappointed by multiple other courses and they come to us saying: I want to learn to use the language. They might come and tell us that they can make a partitive form in Finnish but when we ask, where, how and why do you use it, they are not able to answer.

The biggest critique of this method has been that we don’t teach grammar, which is not true. The only solution to this is that the teachers make it visible. Sometimes even with a meta-language, which we try to avoid. Based on our view, language should never be learnt out of context. It is possible, but it is more demanding and less efficient. We need to make it visible for students that in order to report a problem at home, you most likely need to be able to tell what happened but at the same time you don’t need to be able to describe what you did last summer.

Interaction in Online Learning Situation

… One should regard the learning outcomes in terms of the processes of us (or, procedural knowledge), not in terms of language knowledge. Thus learning would mean doing things with language in novel ways and in novel contexts rather than simply adding items in the container of the mind as the monological stand would suggest. It can also be noted that by doing, we do not refer to the production of language only but also to the processes of perception, comprehension and understanding which are all-important parts of the learning process and which are active in character. At the same time, it can be argued that the view of learning as doing speaks against the monolingual stand. Putting the emphasis on the ability to cope with situated usages, it removes the focus from ‘languages’ in the monological sense and hereby also blurs the borderline between ‘mother tongue’ and other languages. (Dufva et al. 2011: 117)

If the basic idea of any language acquisition is that the language resources are shared, it should become rather clear that all the learning should be mediated in the most interactive way possible. In constructivism it is already acknowledged that a student is never a tabula rasa and that different students get different things during one learning session, as they build their own learning story based on things they’ve learnt before. Even in the constructive approach it is still thought that knowledge and skills are something given by the teacher, despite the fact that it is a step further from behaviorism. Considering language learning as sociocultural eventing was already a big step forward and the sociocognitive approach can, and hopefully will, change a lot. We feel that learning is somewhere in between, it is definitely not a language that I give or share and then students pick their pieces out of my sharing. It is something that all the students and teachers in the situation create together.

When we developed the online language-learning system for the integration course for people living in remote areas of Finland, we very quickly discovered that the online learning environment really forces us to give students a voice and to create something with them instead of creating something for them. In order to execute good quality teaching in an online learning environment, interaction becomes inevitable. An online learning environment gives its own character for language learning and we claim that when done with real-time interaction, outcomes are more effective than in face-to-face teaching. We don’t have figures or research about this yet, but hopefully someday we will. Still, online is just a tool. Interaction should be the basis of all learning, online or not.

In an online learning environment, the student communicates with the teacher and co-students in various ways. If the study tool is a webinar, we use our voice, picture and written text to communicate. If the study tool is Skype, we use written text, voice, video and pictures to communicate. The webinar is a very efficient tool, especially for those who learn by reading, as they get a double message – written and spoken. We write almost everything that we speak in the chat. The chat is also very convenient way to correct the students while they speak, as the teacher doesn’t need to interrupt the interaction between students to make a correction but he can write it in the chat and get back to it later or the students can pick up on the corrections while speaking. Every webinar is recorded which allows the students to repeat their learning situation. This also allows us to follow the teaching for quality purposes.

In an online-learning environment it is possible to create a situation that is exactly like a real environment such as in a store, restaurant, gym, school or a work place. As our students are adults, they have an urge to severeness and sometimes it is really hard in a regular classroom to forget their inhibitions and encourage them to play a bit. In a webinar, we have never faced this problem, as the students sit by their computers and they may seem to be very severe adults completing severe studies, although they are actually part of a drama happening in a restaurant. Role-play also allows them to speak directly instead of describing what I would say in a situation like this, which leads to more accurate genre. Playfulness leaves room for language variation as well.

Language variation can be seen in the situation learnt. For example, ways to really order something in a coffee shop are multiple. Still in most situations, the book dialogues forget the variation and use simple ways to order or more importantly: simple structures for the teacher to explain in a certain level. Again, the author of that book gets quite big authority over learning, giving examples of good and right ways to order something and maybe even giving pre-assumptions such as certain form like conditional -isi- is the only polite form in Finnish, which is not true. And what if we would really need to be impolite? Which book teaches you that?

A second, and larger problem of  book dialogues is that the concept of a written dialogue, especially if the student needs to produce his own written dialogue of that situation after learning the example. The majority of people don’t need a written dialogue anywhere in their life. The only written dialogues are written in the chats on social media and these are certainly important. But most likely those dialogues’ function will not be how to order a coffee.

As a result: shouldn’t there be any dialogues in teaching? Shouldn’t there be any written texts of a dialogue if it helps the students to adapt the language? Of course they  should be, but the dialogue should not be the main point in the learning situation. Using one’s own language should be. Building up the student’s confidence that he can interact in a real life situation in a coffee shop should be. This can be done very efficiently in the online learning environment.

Many online language courses advertise themselves to be easy and quick way to learn a language. They advertise that you become fluent in three months. This is also something that polyglots advertise, but often this fluency is artificial, it is built on confidence and courage to speak out, which obviously is important as well. What makes us different from these is that we build students’ skills around themes and targets which cover the learner’s entire life. We guide them from one level to another, thus creating a true fluency of language. We don’t try to advertise ourselves as a super-easy and quick way to learn a language but we promise to make the hard work fun and thus worthwhile.

 

References:

Dufva, Hannele & Aro, Mari & Suni, Minna & Salo, Olli-Pekka 2011: Onko kieltä olemassa? Teoreettinen kielitiede, soveltava kielitiede ja kielenoppimisen tutkimus. – Esa Lehtinen., Sirkku Aaltonen, Merja Koskela, Elina Nevasaari & Mariann Skog-Södersved (toim.), AFinLa-e, Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2013 (n:o 5) s. 57-73. AFinLA: Jyväskylä. http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/8739 20.11.2012

 

Dufva, Hannele, Suni, Minna, Aro, Mari & Salo, Olli-Pekka  2011: Languages as objects of learning: language learning as a case of multilingualism. Apples. Journal of Applied Language Studies 5, 1, s. 109–124. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/27270

 

Lantolf James P. 2011: Integrating sociocultural theory and cognitive linguistics in the second language classroom. – Eli Hinkel (toim.) Handbook of research in second language teaching and learning, Volume II. s. 303-318. New York: Routledge.

 

How did it go, Gimara? Life as an entrepreneur

Gimara was founded in the end of the year 2015 when two teachers noticed that with right methods in online learning it is possible to achieve better learning results than in traditional classroom setting. We also wanted to spread our wings and reach out to a group of immigrants in Finland that can’t study Finnish on courses provided by the government. We believed, and strongly still believe, in good quality teaching and we share the same values that we did four years ago. In this article I want to reflect back on our trip, our mistakes and successes, what we’ve learnt and analyze why we didn’t break through as quickly as we thought we would.

When two teachers start a business, there’s simply hell of a lot to learn. Just finding all the right forms to fill, agreements to write and accounts to open is like finding a path in a pit black forest. There are endless words to be learnt related to laws and economics, applying money, marketing, business plan… the list could go on for pages. We did some courses, I made a degree in entrepreneurship and Marja did some short-term courses. We did our homework and we created excellent contracts and papers for the company. Finally we were able to launch, it was time to celebrate.

DSC00852.jpg

Our playground was online. We knew already how and what to teach, but we needed to create a shop for our customers. So we founded our own online store with payments. Building a website is a piece of cake compared to actually transfering the money from customer to the company. Obviously this requires right partners and choosing one is a tricky task. You just can’t imagine all the right questions to be asked before you’ve tried one provider out. As an example we co-operated quite some time with an American app-company that has integrated multiple functions in one app: lesson booking, payments, salary calculation, student’s self control etc. The only thing was that their sales team was better than their other teams. As majority of our customers were in Finland and as we also knew that majority of transactions in Finland are made by online banking, not credit cards, we obviously wanted Finnish banks as a payment method. Either they fooled us or I wasn’t clear enough in asking – in the end it was not possible. Several weeks work down the drain. We changed to Finnish online payment provider with more practical approach but not as much technical. However in the end we found the right place to embed the right code to be able to actually transfer the money. First small payments made were a huge celebration for us: we did it! We built up an online store.

By this time we obviously already had an accountant. Entrepreneurs often start to do things that are not exactly their own field and waste time and opportunities by doing so (nobody mentions here what you HAVE TO do yourself when you don’t have any money). Accounting was definitely not our cup of tea. We wanted our accountant to be efficient, ready for our growth and we wanted to do it all online. To a certain extend our first accounting partner was fine, although they did send quite big bills quite too often for quite many small things they needed to teach us. It might not be the best idea to take an accounting company that have – again – an excellent sales team but still send financial statements on CDs that none of our last 5 years laptops can’t read without external CD-drive, just as an example of their work. Again most likely you don’t know how to ask the right questions of your accountant when signing the agreement. After signature, changing the company is not also so straight forward.

We created a language gym that is efficient and by far the best way to learn a language in a fun, interactive way. (Topic for whole different article.) We counted the prices first so that one teacher can live with the income of certain amount of customers – fortunately and unfortunately – this pricing was based on masses of students. Like in yoga class – you choose your level, your time to join the lesson and you are welcome to skip few lessons or join different group. Flexible, easy and the method really worked. Economical downside of this compared to yoga is that one yoga teacher can handle a quite big bunch of people in the class where as good quality language teacher wants to handle only a few. So more the students, more the lessons, less income but happier customers and better learning results. When amount of customers is constantly changing, you need to adjust the amount of lessons and also the level of the lessons to meet your customers’ needs. While pricing, we were thinking only ourselves and what monthly income we would like to make. Simple maybe, if you are a hairdresser and you are not even planning to grow your business. You do as much as you have energy. But if you wish to grow, this is not enough for pricing. Soon you will notice that you have 60 students and you don’t have money to buy bread.

woman-1733891__340.jpg

Gyms make agreements for one year and it is nearly impossible to get rid of the agreement. If you decide in the beginning of the year that you will lose weight by exercising 5 times per week, you will be married to your gym until December even you give up already in March. We didn’t want this. We wanted to respect our customers and let them choose whenever they wanted to hop on and hop off, always the same price for one month. Our only cost was our assumed salary (which we never paid for ourselves), some devices now and then, licences for this and that online service. However these running costs are like a top of an ice berg when it comes to payments that you have to make in order to work legally. VAT obviously is one of the biggest but also entrepreneur’s retirement scheme, health services for entrepreneur and employees, insurances and again the list could just go on and on. Some people say that VAT is like a flow through the company and it really can’t be counted but it makes our products one forth more expensive – how you can’t count that? There is a queue behind entrepreneur’s door and exactly the same services are always priced minimum double for entrepreneurs than they are for individuals. I watched several times the Duke of Sipoo and didn’t know whether to cry or laugh, I shared every feeling apart from not giving alcohol to anyone to clean my yard. I should have. These things you shouldn’t worry learning though, bills always find you but the benefits and tax redundancies you need to search for – we didn’t yet.

Next thing that makes us different from gyms is that many of our customers don’t just walk in and start exercising (fortunately these kind of customers existed as well). We are not there with our banderolls saying NEW GYM OPENING SOON even we did also learn our tricks with the search engine optimization (another yay and celebration). We have to find the customers and we need to be all over. Here we did again one of the biggest mistakes, we started to hide our jewels, our materials, our best videos, our tricks and as a result, no one found us and knew about us. And when they accidentally or by recommendation finally came to us, it took hours to get them to understand our studying system and they paid one month as they wanted to pass the exam. We listened our customers and we did endless range of different products and got lost. We just had too many products you could choose from and obviously most of our students ended up taking the cheapest. At the same time that we got few euros here and there, we were teaching like crazy in teaching factory and we were working the nights to track the customers.

internet-1593378__340.jpg

In order to succeed you need to have time or money, best if you have both. We didn’t have either, so we ended up buying some time with a loan. One of us quit the job, we took a small loan (that as a company we needed to beg on our knees where as the same amount I would get on my account by just saying that I’m a bit bored with my car) and thought that now we will do this. At the same time we started to dream about going international. All the time we thought that we have nothing to lose and you have to dream big to be able to succeed big. Finnish market was more like a pond, not a deep blue sea. Still I think we could manage to live with the money and make small, pretty business – but why to start it then in the first place? Why to think of how one teacher can handle bigger masses of students keeping the quality up, if we want to keep it nice and neat? We could just sell our services priced per hour for private students and make enough to buy that bread. But we didn’t want to be teachers for those who can afford private tutors and we didn’t want to keep our teaching methods secret. We wanted to be equal and we wanted to help as many as we could.

When my colleague, Marja, started to work full-time in Gimara, I made my biggest mistake: I was thinking that I don’t need to know everything and she will make it a success. Wrong. One person can start a business but making it bigger takes more than one. This was my other big problem: I am very good in convincing people and inspiring them onboard but little I had to offer. As we wanted to grow, we decided that all the money that came in, we invested it forward to our teachers’ salaries. We wanted to pay for those who were willing to try with us. It was a vicious circle. We had to have teachers and we had to start courses even with few students and even we knew that we can’t get the money back from customers. If we had 60 at a time in one language, fine. But we had 6 and even those all in different levels. And we had good teachers to whom we wanted to pay reasonable salary.

When we had few teachers onboard – English, Chinese, Russian and obviously Finnish – we decided to try entering the Pakistan market. We prepared it all again: joint agreements with a local company, advertisement, presentations in schools and universities, we made one trip to Pakistan to discuss with potential partners and we had interest for sure. One of the most memorable meetings I ever had was at the London Heathrow airport with Pakistani private school that wanted to have native, professional teachers and wanted to take their learning online. However we were not prepared well enough for partnering anyone. In the end we got few students, few successful payments and hundreds pictures of penises, people bleeding us to marry them or time vampires that pretended to be interested in learning but in the end didn’t turn out to be our customers. This is acceptable, we were just in the very beginning, but at some point we just ran out of money. Keeping the Finnish gym up to pay for other languages was not business. Luckily we had also few well paid courses that actually were making profit, we just had too many leaks in our boat to keep it on the surface.

pakistan3

I started to hesitate. I was dead tired, having a demanding job as an education manager in Arffman, moving from one continent to another (which eventually made my life a lot easier) and three small kids to take care of. I took a step back, I was ready to give up and didn’t know where to go. I said that I’ve lost direction. I am a person with a big heart, I care about people and nothing boosts me more then inspiring someone to learn, whether a teacher or student. I am also a materialist, I like money. I like good life-style and good income. Gimara was only an extremely expensive hobby to me, hobby that ate all my free time and started to impact my sleeping (I always sleep well, like I don’t have conscience). I cried, I was a wreck. Marja still had strong faith even though she was the one that gave up on monthly income and gave all her time to Gimara. She was convinced we can still make it and she offered to buy my share of the company. It felt relieved but how to put a price on something that you’ve given all your heart and so much time and effort? Even if I would get the money I “invested” it wouldn’t be anywhere near the actual amount. I decided to sell. Then I cried two days and realized that nothing in past ten years had made me as sad as selling my share and giving up Gimara. I decided to stay.

girl-2786277__340.jpg

Marja took Gimara’s Finnish language gym to a beautiful end. We closed the online store in December and took down all the classes that time. We still have few courses going but otherwise we decided to just share it all for free. Our hundreds of materials, our passion for teaching Finnish and our knowledge of what we’ve learnt, our creativity, our problem solving, our digital skills. The dwell of people’s needs has no bottom but we are creating now something that doesn’t exist yet, so it just might be that some day we will make right connections and just maybe we are able to change something in language teaching, integration and in education field. Just maybe we some day are able to ensure good quality teaching for all, no matter what is their gender, social status, economical situation or their goegraphical existence. Give opportunities to build better future for them and their families.  I stopped saying that I am searching for direction as the direction is only something that we don’t know yet. We keep Gimara going, even if it would be one more expensive hobby.

I want to apologize and thank our great teachers, Sally, Weiman, Ksenia, Janne and Tania for not being there for you when we faced our difficulties. I was not strong enough that time and instead of being a leader, I wanted to be led and I failed. I want to thank Marja and Afnan for believing and not giving up. I have never met people like you two and I am now sure that we can find something together. I also want to thank all our customers, you matter a world to me. I will not give up.

You got to fight for your right to learn, even as an entrepreneur.

DSC00865.jpg

Kuolutuksesta kielikuntosalille – From ”killing learning” to Gimara Language Gym – Путь от «мучительного обучения» к образовательной компании Гимара

Pink Floyd (Another Brick In The Wall 1979)Pink Floyd (1979) Another Brick In The Wall

Minusta ei pitänyt koskaan tulla opettajaa
I never felt like becoming a teacher
Я никогда не хотела быть учителем

Minusta ei pitänyt ikinä tulla opettajaa. Minusta koulu oli tylsä paikka. Artikkelin otsikossa ei ole virhettä, ”kuolutus” oli puheopin kurssilla vuonna 1995 pitämäni esitelmän nimi – sisältöä en enää muista, mutta sanaan sisältyi silloinen kokemukseni sen ajan koulusta. Näin hieman aikuisempana toki hävettää, kun en ymmärtänyt arvostaa koulutusta riittävästi. Elettiin aikaa, kun Suomeen tuli peruskoulu vanhan kansakoulusysteemin jälkeen.

I never felt like becoming a teacher. I thought the school was a boring place. Word ”kuolutus” in article’s title to me means  ”killing learning”. It was a presentation’s name in my past more than 25 years ago. That word included everything I thought about education. Now as an adult I’m ashamed , because I didn’t appreciate education enough. It was the time primary school came to Finland after the old school system.

Я никогда не хотела быть учителем. Мне всегда казалось, что школа достаточно скучное место. Слово «kuolutus» в подзаголовке данной статьи для меня буквально означало «мучительное обучение». Когда-то давно, более 30 лет назад я даже дала такое название одному из первых своих выступлений. И это слово емко вобрало в себя все то, что я думала об обучении на тот момент.  Сегодня, будучи уже достаточно взрослой, я испытываю некие угрызения совести за то, как недостаточно я ценила образование. Потребовалось время, чтобы старая система школьного образования в Финляндии была реформирована и была внедрена «peruskoulu» – единая общеобразовательная базовая школа.

Olin nopea oppija ja turhauduin siihen, kun opettajan aika meni toisiaan tuoleilla päähän hakkaavien poikien taltuttamiseen. Ensimmäinen hyvä oppimiskokemus minulla oli yliopiston syventävissä opinnoissa. Minulla oli onnea saada gradun ohjaajaksi todella syvästi osaava ja itsenäistä ajattelua arvostava tohtori. Vähin erin aloin ymmärtää lisää pedagogiikasta. Vaikka osasin nimetä asioita ja rakennella hierarkioita, olin syntaktikko, pragmaatikko ja empiirikko. En kuitenkaan halunnut olla opettaja.

I was a quick learner and frustrated when the teacher’s time was spent in trying to control wild boys. I wanted to learn, not to waste time. The first good learning experience I had was at the University’s advanced studies. I was lucky to have a graduate instructor, who was extremely skilled and who appreciated independent thinking. Step by step I started to have a deeper understanding of pedagogy. Even though I was able to build hierarchies, I was mostly syntactic, pragmatist and empiricist. Still I didn’t want to be a teacher.

Я была способной ученицей, быстро обучалась и меня всегда угнетало то, что учителя большую часть своего времени тратили на то, чтобы утихомирить тех ребят, кто больше хотел хулиганить, чем учиться. Я же хотела получать знания, а не проводить время впустую. Мое первое удовольствие от учебы было связано со временем, когда я получала образование в университете. Мне повезло. Моим научным руководителем был педагог с большой буквы, высокообразованный, с большим опытом преподавания, который всячески поощрял инициативу и независимость мышления.  Постепенно, шаг за шагом я начала больше понимать, что такое педагогика. Если бы было возможным выстроить этапы моего познания педагогики, то я определила бы их, как от синтаксического через прагматичный и до эмпирического. И тем не менее я не хотела быть учителем.

school is boring place.jpg

Minusta tuli opettaja
I became a teacher
И вот, я – преподаватель

Vuotta myöhemmin minusta tuli opettaja ja ensimmäisestä hetkestä lähtien olen rakastanut työtäni. Tiimini oli viisas ja osaava.

After one year I became a teacher and from the first moment I loved my job. My team of colleagues was wise and competent.

Через год я стала учителем и с первого дня влюбилась в свою работу. Моими партнерами всегда были знающие специалисты, профессионалы своего дела.

Opimme yhdessä ja kävimme läpi koko kaksikymmenvuotisen pedagogiikan evoluution niin hankekirjallisuudessa, tarjouskilpailuissa kuin opetuksen arjessakin. Milloin opittiin yhteistoiminnallisesti, milloin elaboroitiin, tarinoitiin, toistettiin, suggestoitiin, drillattiin, sidottiin tilanteisiin, järjestettiin työpajoja, tutkittiin, ratkottiin ongelmia, perustettiin ilmiöihin, etsittiin osaamisia ja taitoja, mentiin yrityksiin – 20 vuodessa ehti monenlaista.

We learned together and went through the evolution of the twenty-year-old pedagogy, both in project literature, in bidding and the everyday life of teaching. We learned cooperatively, elaborated, narrated, replayed, suggested, drilled, tied to situations, organized workshops, researched, solved problems, set up phenomena, searched for competences and skills, went to businesses – a lot is done in 20 years.

Мы вместе учились и совершенствовались в педагогической науке на протяжении 20 лет, изучая научную литературу и постигая все премудрости ежедневного преподавания.

Opettajana opittua
Learned as a teacher
Учитель всегда учится

Fakta on, että vain erittäin harva oppii taitoa harjoittelematta. Ensimmäinen uintireissu harvoin päättyy onnistumiseen, vaikka teoria olisi luettu huolellisesti. Harva suomenpuhuja selviää kielenkäyttötilanteista ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla menee jo paremmin. Harva selviää pankkitilin avaamisesta suomeksi muistamalla astevaihtelun logiikan. Miten tämän muistaminen kielenopetuksessa onkin joskus niin vaikeaa?

The fact is that only very few people learn a skill without practising it. The first swim rarely ends with success, even if the theory was carefully studied. Not many new Finnish speakers are fluent the first time they use the language. The second time it is a bit easier. Few people learn how to open a bank account in Finnish by remembering the logic of k-p-t variation. Why is it so difficult to remember this in language teaching?

Мы коллективно обучались, разрабатывали подходы, обсуждали ситуации, разыгрывали уроки, предлагали решения, тренировали, приводили в соответствие, проводили семинары, занимались исследованиями, решали проблемы, разъясняли особенности языка, совершенствовали навыки, знания и квалификацию, создавали бизнес – много чего было за эти двадцать лет. Дело в том, что только немногие люди могут обучаться без постоянного совершенствования своих навыков и умений. Первое плавание редко заканчивается успехом, даже если теоретически ты был хорошо подготовлен и все делал правильно. Немногие могут успешно справляться с ситуацией, так как особенности финского языка зачастую способны ввести тебя в заблуждение. Со второго раза обычно это получается немного лучше. Мало кто при открытии банковского счета в банке, пользуясь финским языком, будет помнить о логике чередования согласных «k», «p», «t». Почему же это так трудно зачастую поддается запоминанию при обучении языку?

42907807575_553abc078d_b

Tarve ohjaa oppimista. Hyvä ohje nuorelle opettajalle on, kysyä aina itseltään: Missä tilanteessa tarvitset tätä? Minkä tilanteen kieltä nyt harjoitellaan? Millaista kieliainesta tarvitaan tässä tilanteessa tosielämässä? Milloin viimeksi itse käytit tätä sanaa? En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi edelleenkin opetetaan ”Minun nimeni on Marja. Minä olen ammatiltani opettaja.” En koskaan, missään tilanteessa sano niin. Sanon esimerkiksi: ”Mä oon Marja, oon opettaja / töissä koulussa.” Puhumattakaan niistä lukemattomista oudoista fraaseista, joita esimerkiksi mobiilit opetusohjelmat ovat pullollaan – onneksi suunta on viime vuosina ollut jo parempaan.

Need controls learning. A good advice for a young teacher is to always ask yourself: In what kind of situation do I need this? In which situation  do I use the language practiced now? What kind of language is needed in this situation in real life? When did I last use this word? I never stop wondering why we still teach ”My name is Marja. By my profession I am a teacher.” I never, in any situation, say so. I say, for example: “I am Marja, I am a teacher / work at school.” Not to mention the countless weird phrases that mobile tutorials, just to name some, are full of – fortunately less and less in recent years.

Обучение должно быть подконтрольным процессом. Хорошая подсказка для начинающего педагога всегда задавать себе вопрос: «В какой из ситуаций это выражение может пригодиться? Какие конкретные выражения в какой конкретной ситуации были бы наиболее правильными сегодня? Какой язык, какие выражения употребляются в реальной жизни? Когда вы лично в последний раз использовали это слово?» Я, например, не перестаю удивляться, почему мы до сих пор учим выражение «Меня зовут Марья. Моя профессия – учитель». Мы ведь никогда так не говорим в реальной повседневной жизни. Я, например, говорю: «Я – Марья, я – учитель или я работаю в школе». Не говоря уже о бесчисленном количестве странных фраз и выражений, которыми буквально заполнены онлайн учебные приложения. К счастью, в последние годы ситуация стала меняться в лучшую сторону.

Ensimmäisten opetusvuosieni jälkeen 2000-luvun alussa tulivat oppikirjat ja loputtomat materiaalit ja kielioppi marssitti nuoret opettajat uskomaan, että sen avulla täytetään kielitaidon puutteet. Myös minä olen uponnut siihen suohon useasti, vielä siihen aikaan en uskaltanut olla niin kapinallinen kuin nyt. 23 opetusvuoden jälkeen koko kokemukseni tiivistyy siihen samaan seikkaan: Opettajan eettinen (ja miksei myös taloudellinen, resurssit ovat kapeat) velvollisuus on tarkistaa, onko oppija varmasti sillä lähikehityksen vyöhykkeellä, jolle opetettava asia kuuluu – muuten koko opetus on ajanhukkaa ja saattaa ennemminkin häiritä oppimisprosessia kuin edesauttaa sitä.

After my first years of teaching in the early 2000s, textbooks, endless grammar-based materials forced young teachers to believe that they would fill the language gap. I, too, have to blead guilty of the same crime repeatedly. In those days I did not dare to be as rebellious as I am now. After 23 years of teaching my experience can be summed up into this: the teacher’s ethical (also the economic resources are scarce) duty is to check whether the learner is on the zone of proximal development of the subject being taught – otherwise the teaching is a waste of time and may interfere the learning process rather than contribute to it.

Во время первых лет моей преподавательской деятельности в начале 2000-х сложилась ситуация, когда молодые преподаватели считали, что благодаря разнообразным учебным пособиям и материалам по грамматике можно будет преодолеть проблемы и сложности в преподавании финского языка. Я тоже несколько раз самым серьезным образом погружалась в данную тему, несмотря на то, что в те годы я была менее радикальна и решительна, чем сегодня. На основании моего двадцатитрехлетнего преподавательского опыта я могу предложить свой постулат, а именно: нравственный долг учителя (в том числе и с финансовой стороны) состоит в том, чтобы следить за ситуацией, а именно – насколько ученик находится близко к тому, что он изучает; в противном случае обучение может нанести гораздо больше вреда, чем пользы и может оказаться пустой тратой времени.

grammar-389907_960_720

Kohtaaminen opetustilanteessa on avainasemassa – kun puhutat oppijaa, sinulle selviää hyvin äkkiä, missä mennään. Jos mennään väärällä tasolla – liian helpolla tai liian vaikealla, opettaja on vastuussa siitä, miten asia jatkokäsitellään. Suosittelen aina menemään hiukan liian matalalla kuin liian korkealla tasolla, koska kun tavoitetaan osaamisen vahvistus tai oivallus, tavoitetaan myös ilo.

Presence in a learning situation is the key – when you talk with a learner, you very soon find out where to go. If we go wrong – too easy or too difficult, it is the teacher’s responsibility to deal with it. I always recommend going a little too low than too high, because when you reach the skill reinforcement or an idea, joy is also achieved.

Ключевое значение в образовательном процессе имеет реальное стремление и общение с учеником в процессе обучения – именно когда вы общаетесь с учеником, вы лучше понимаете, в каком направлении двигаться. Если мы делаем ошибки – простые или более серьезные, исправление их является прямой обязанностью учителя, в этом и заключается его работа. Я всегда предпочитала учить или просто, или основательно, потому что, когда вы получаете подтверждение в том, что вы достигли с учениками определенных результатов и взаимопонимания, радость от этого доставляет вам несказанное удовольствие.

Verkkoihin sotkeutuminen
Tangled in nets
Запутавшиеся в сети

Jossain vaiheessa 2000-luvun taitteessa tulivat ensimmäisen aallon oppimisalustat, WebCT, Moodle, Optima ja pikku hiljaa valtava määrä muita – ehkä Itslearningin kaltaiset uudemmat versiot näistä ovat joustavampia, mutta mielestäni missään niistä ei vieläkään olla tavoitettu riittävää joustavuutta, toimivuutta ja mahdollisuutta kohdata opiskelija ja vuorovaikuttaa.

At some point in the turn of the 21st century came the first wave of learning platforms, WebCT, Moodle, Optima and many others. Perhaps later versions like Itslearning are more flexible, but I think there is still not enough flexibility, functionality or ability to actually meet the student and interact.

На рубеже 21-го века наступил момент, когда возникла первая волна образовательных платформ, таких как WebCT, Moodle, Optima и даже более продвинутых, каковыми являются более новые версии, такие как Itslearning и т. д. Их, несомненно, достаточно легко адоптировать для обучающих программ, но я думаю, что всей их технической начинки по-прежнему будет недостаточно для того, чтобы успешно общаться и обучать студента языковым навыкам.

Jälleen löytyi uusi keino tappaa oppimisen ilo, kun verkko-opetusta lähdettiin toteuttamaan ilman vuorovaikutuksellista pedagogiikkaa, aluksi arkistoitiin loputon määrä kirjallista materiaalia verkkoon, opettajat tekivät valtavasti työtä, mutta passiivinen materiaali ei tavoittanut oppijaa, ei koukuttanut, ei lisännyt oppimista erityisesti niiden osalta, joilla ei ollut jo valmiiksi huippuluokan itseohjautuvuus ja oppimistaidot. Se toimi lähinnä opettajien materiaalivarastona. Visuaalinen ulkoasu ja käyttäjäystävällisyys olivat erittäin kaukana siitä, mitä sen tulisi olla nykyaikana.

Another new way to kill the joy of learning was found, when e-learning was started without interactive pedagogy.  Initially, an endless amount of written material was archived on the web, teachers did a tremendous amount of work, but the passive material did not reach the learners. It did not hook them up or increase their learning, especially the learners who did not have top self-directed learning skills. It was mainly a material store for teachers. The visual appearance and user-friendliness were very far from what it should be at this moment of time.

Сегодня мы вновь нашли способ нанести по образованию болезненный удар, а именно, я имею ввиду бесконтрольное появление во «всемирной паутине» ресурсов, взамен интерактивных обучающих программ, которыми можно успешно пользоваться, если вы владеете навыками самостоятельной работы и методикой обучения. Изначально в сеть стало закачиваться бесконечное количество письменных материалов, педагоги проделали огромный объем работы. Однако неактивный материал практически не доходил до обучающихся, не работал, не увеличивал уровень обучения, особенно это не находило никакого отклика у тех, кто не обладал навыками самостоятельной работы и обучения. Скорее всего это было магазином учебных материалов и дидактических пособий для учителей. Внешний вид и удобство использования были очень далеки от того уровня, какой мы ожидаемо должны были иметь сегодня.

Monia palveluita yhdistelemällä saadaan toimiva ja pedagogisesti perusteltu kokonaisuus, mutta se on haasteellinen ja työläs opettajalle – ja näyttäytyy hajanaisena myös käyttäjälle, mikäli mielestäni välttämättömät elementit: Nopea mikroviestintäkavana, kotipesä, jossa tehtävät ovat ja videopuhelu/webinaarityökalu sekä arviointityökalu kaikki ovat omalla tahollaan. Olisiko mahdollista löytää kaunis, halpa ja yksinkertainen tapa saattaa nämä kaikki yhteen?

By combining many services it is possible to offer a workable and pedagogically sound whole, but it is challenging and laborious for the teacher – and also appears scattered to the user if all the necessary elements are present. Quick micro-interaction channel (chat), a home base where tasks are, a video call / webinar tool and an evaluation tool are all separate. Would it be possible to find a beautiful, cheap and simple way to bring all of these together?

Путем объединения всего того, чем располагает образовательная наука в современное время, логично было бы предположить, что можно предложить некое эффективное и педагогически обоснованное целое. Однако, это представляет определенную сложность и трудоемкость для учителя, а также является слишком запутанным для пользователя, даже если в нем присутствуют все необходимые элементы: канал быстрого онлайн взаимодействия (чат), основная база, где прописаны все задачи, возможности онлайн общения путем видеозвонка или онлайн вебинара и методика оценивания результатов – всем этим мы владеем на сегодняшний день. Вопрос в том, можно ли найти эффектный, доступный и простой способ собрать все это вместе?

984-relax-and-succeed-conclusion

Verkko-opetus on jotakin ihan muuta. Kaikkia näitä alustoja ja niiden sosiaalisempia sisaria – niitä on tällä hetkellä satoja, ellei tuhansia – kaikkia niitä voi tietenkin käyttää kielenoppimisen tukena. Oli paikka mikä tahansa, jos siellä käytetään kieltä (jos kyse on kielenoppimisesta, voi se olla matematiikkaakin), siellä oppii. Kun puhutaan verkkopedagogikasta, on aina kysyttävä ensimmäiseksi seuraavat kysymykset: Miten saadaan kontakti oppijaan? Kuinka helposti? Kuinka usein? Miten paljon verkossa kommunikoidaan, kuinka vetovoimaista ja koukuttavaa se on, kuinka paljon oppija odottaa, että hän pääsee verkkoon oppimaan uutta, vuorovaikuttamaan tai kielenopetuksessa tuottamaan kieltä?

Online teaching is something else. All of these platforms and their more sociable sisters – nowadays there are hundreds, if not thousands – can, of course, be used to support language learning. Any place where language is used is a place to learn. When it comes to online pedagogy, the following questions should always be asked: How do I get in touch with the learner? How easily? How often? How much communication is online, how attractive and addictive is it, how much does the learner want to get online to learn new things, to interact or to produce language in language teaching?

Онлайн обучение – это нечто другое. Все эти платформы и сходные с ними ресурсы, а сегодня их сотни, если не тысячи, все они, конечно, могут быть успешно использованы в качестве одного из механизмов для изучения иностранного языка. Это может быть полезно по принципу, что там, где ты используешь язык, там ты ему и учишься. Когда дело доходит до онлайн обучения, начинать надо с первостепенных вопросов, а именно: «Каким образом я буду контактировать с учеником? Как доступно это будет? Как часто это должно происходить? Насколько обучение посредством онлайн общения в Интернете привлекательно и заманчиво? Что именно студент ожидает получить от обучения посредством Интернета в плане изучения нового, взаимодействия, общения или совершенствования языковых навыков?»

Verkko tarjoaa valtavat mahdollisuudet viedä oppijoita erilaisiin kielenkäyttötilanteisiin tuettuna, verkko avaa maailman luokkahuoneen ulkopuolelle ja jos verkko-opetusta ei ymmärretä kapeasti, voidaan löytää oppimisen ihme ja ilo.

The net offers enormous opportunities to take learners to different language situations, to open the world outside the classroom and, if not narrow-mindedly understood, to find the miracle and joy of learning.

Конечно, Интернет предлагает студентам просто огромные возможности, они могут моделировать различные языковые ситуации, открывать мир за пределами классной комнаты и, в конечном счете, получать не только пользу, но и радость, удовольствие от обучающего процесса.

say-yes-to-the-live-2121044_960_720.jpg

Pioneerityötä ja erinomaisia oppimistuloksia 
Pioneer-work and excellent learning results
Новаторство и отличные результаты

Meillä on jo näyttöä siitä, että verkossa on mahdollista saavuttaa paremmat oppimistulokset kuin luokkahuoneopetuksessa, kun sen toteuttaa oikealla tavalla. Hyvistä oppimistuloksista on näyttöä jo 5 vuoden ajalta verkossa toteutettavasta kotoutumiskoulutuksesta – Arffmanin verkkokotoutumiskoulutuksessa kehittämämme malli oli ehdolla vuoden 2018 kotoutumisteoksi Pakolaisavun innovaatiokilpailussa. Hyvien kokemuksien vuosi perustimme Gimaran ajatuksenamme tavoittaa ne asiakkaat, joilla ei ollut mahdollisuutta opiskella muissa koulutuksissa. Halusimme tarjota joustavan ja edullisen täsmäpalvelun.

We already have evidence that it is possible to achieve better learning results online than in classroom teaching when it is implemented in the right way. The evidence is from more than 5 years of on-line integration training – the model was developed by Arffman’s online integration training and was nominated for the 2018 integration project in the Refugee Aid Innovation Competition. Encouraged by these good experiences we established Gimara in 2015. Our basic idea was to try to ​​reach customers who did not have the opportunity to study in other language courses. We wanted to provide a flexible and affordable service.

У нас уже есть доказательства того, что путем обучения языку онлайн в Интернете, при условии, что оно будет организовано должным образом можно достичь лучших результатов, чем при стационарном обучении в классе. Очень хорошие показатели у пятилетней интерактивной программы обучения по интеграции компании Arffman, которая была номинирована в качестве проекта интеграции в 2018 году в рамках Конкурса по оказанию помощи беженцам. Благодаря нашему успешному опыту работы в 2015 году мы создали компанию Gimara. Нашей основной идеей было желание помочь в обучении тем, у кого нет возможности проходить обучение на других курсах. Мы хотели, прежде всего, предоставить гибкий и доступный сервис по обучению финскому языку.

Gimaran kielikuntosali luotsasi kolmen vuoden aikana yli 200 asiakasta suomen kielen keskitason kielitaitoon erinomaisin tuloksin – osa ihan alusta alkaen, osa kävi vain hakemassa kielenkäytön harjoittelua ennen yleistä kielitutkintoa ja Suomen kansalaisuuden hakemista, osa harjoitteli peruskielitaitoa elämää varten.

In the course of three years, Gimara’s language gym piloted over 200 customers to medium and advanced -level language skills with excellent results – in some cases starting from a beginner’s level. Some of the customers wanted language practice before attending the test for the National Certificate of Language Proficiency to apply for Finnish citizenship, some customers practiced basic language skills they needed in their daily life.

В течение трех лет команда Gimara обучила более 200 студентов, которые продемонстрировали отличные результаты, совершенствуя свои языковые навыки от разного, зачастую практически «нулевого» до среднего и продвинутого уровня владения финским языком. Некоторые клиенты тренировали и совершенствовали свой языковые навыки перед прохождением единого экзамена по языку для подачи заявки на получение финского гражданства, другие практиковали свой финский для повседневной жизни.

Opettajamme Sallyn käsissä lukuisat englannin oppijat saavuttivat IELTS-kokeesta tavoittelemansa tuloksen ja usein jopa yli tavoitteen. Lisäksi Sally on ollut pioneeri eläkeläisten verkko-opetusryhmän opettajana – väitän, että globaalisti saa vastaavaa hakea!

In the hands of our teacher Sally, numerous learners of English achieved the result they sought for in the IELTS test and often exceeded the goal. In addition, Sally was a pioneer in teaching a group of pensioners  online – I believe it may be hard to find the same anywhere else!

Под руководством нашей замечательной преподавательницы Салли многие из тех, кто в ходе обучения английскому языку хотел сдать международный тест IELTS – успешно прошли это испытание и достигли серьезных успехов, порой даже не ожидая таких высоких результатов. Кроме того, стоит упомянуть, что Салли была первопроходцем в деле обучения пожилых людей в сети по программам пенсионного обеспечения – я утверждаю, что сегодня вы можете подать заявку на аналогичную программу по всему миру!

Uskallan myös epäillä, että Suomessa ei ole aikaisemmin opetettu Urdua. Tanya-opettajallamme oli pieni urdun ryhmä Suomessa. Kiinan opettajamme Weiman innosti ison yrityksen työntekijöiden ryhmän kiinan opintojen alkuun menestyksekkäästi. Puhumattakaan Kseniasta, joka on oikeastaan yksi Raisan opetustaidon näyte: Ksenia oppi vuodessa verkossa  suomen kielen niin hyvin, että hän saavutti keskitason yleisestä kielitutkinnosta huippuarvosanat ja nyt opettaa suomea työkseen – meillä on ollut ilo ja onni saada hänet myös Gimaran opettajaksi – hän on luvannut auttaa meitä myös tulevaisuudessa vapaaehtoistyöläisenä aina, kun ehtii.

I also dare to say that Urdu has not been taught in Finland before. Our teacher Tanya had a small Urdu group in Finland. Our Chinese teacher Weiman inspired a large group of company employees to start Chinese studies successfully. Not to mention Ksenia, who actually is an example of Raisa’s teaching skills: Ksenia learned the Finnish language online well enough to achieve top grades in the intermediate level of the National Certificate of Language Proficiency Test and now teaches Finnish – we have had the pleasure and luck to have her as a Gimara teacher – she has volunteered to help us also in the future whenever she has a chance.

Я также смело могу высказать предположение, что язык урду – один из официальных языков Пакистана никогда раньше не изучался в Финляндии. А у нашего преподавателя Тани была небольшая группа студентов, которые изучали этот язык в Финляндии. А, например, Вейман – преподаватель из Китая вдохновил уже большую группу сотрудников одной компании на успешное изучение китайского языка. Отдельно хотелось бы упомянуть о Ксении, которую на самом деле можно демонстрировать в качестве примера, иллюстрирующего выдающиеся педагогические способности Райсы: Ксения настолько хорошо выучила финский язык в Интернете на занятиях под руководством Райсы, что получила высший балл на общем языковом экзамене (YKI) и теперь преподает финский язык, а это действительно удовольствие и удача работать преподавателем в Gimara! В будущем она ​​обещала помогать нам в качестве волонтера, независимо от того, где и чем она будет заниматься.

Meistä ei tullut vielä rikkaita, mutta se, mitä opimme myös yrittäjyydestä, sitä ei voi mitata rahassa. Lämmin kiitos upeille opettajillemme, joilta ei puutu taitoa ja rohkeutta!

We did not get rich yet, but what we learned about entrepreneurship cannot be measured in money. Warm thanks to our great teachers who did not lack the skill or the courage!

К сожалению, наша финансовая ситуация не слишком изменилась на сегодняшний день, но то, что мы узнали о предпринимательстве, нельзя измерить деньгами. Сердечное спасибо нашим замечательным учителям, которые никогда не испытывали недостаток мастерства и смелости!

globe-110775_960_720

Gimaran tyypillinen asiakas
Typical customer of Gimara
О наших учениках

Tyypillinen kielikuntosalin asiakas kertoo opiskelleensa monella kurssilla, opiskelleensa kirjasarjan X osat 1, 2 ja 3 ja kuntosalitreenin aloittaessaan hänen kielenkäytön kuntonsa on heikko tai sitä ei ole ollenkaan. Hän on lukenut ohjeesta, miten kieltä käytetään, mutta varsinaista lihaskuntotreeniä ei ole vielä aloitettu. Joskus valitettavasti vastaavia tilanteita on ollut havaittavissa vuoden kestäneen kotoutumiskoulutuksen jälkeen. Toivottavasti tämä on jo taaksejäänyttä elämää.

A typical customer of the language gym had attended many courses and studied parts 1, 2 and 3 of the book series X.  When her/his gym training started her/his language skills were poor or non-existent. She/he had studied the instructions how to use the language, but the actual muscular workout had not yet begun. In some cases, unfortunately, this was the situation after one year of integration training. Hopefully this is not the case anymore.

Один из наших учеников (к сожалению, у него очень типичная ситуация) рассказывает, что он долгое время пытался выучить финский язык, посещал разные курсы, изучал язык по книгам серии X, части 1, 2 и 3, но увы, когда он познакомилась с нами, его финский был очень плох. Он начитался теорий и инструкций о том, как начать говорить на языке и как научиться его понимать, но язык надо тренировать, а такой практики у него не было. К сожалению, порой подобные ситуации наблюдались и после одного года интеграционного обучения. Надеюсь, все это уже в прошлом.

”Tämä kurssi on todella erilainen. Minä en osannut puhua suomea kaksi kuukautta sitten, mutta nyt minä en ole ujo puhumaan suomeksi :)” “This course is really different. I couldn’t talk to Finland two months ago, but now I’m not shy to speak Finnish 🙂 ”

«Этот курс действительно отличается от других. Еще два месяца назад я практически не мог сказать ни слова, а теперь я не стесняюсь говорить по-фински».

Tällä hetkellä valtaosa maahanmuuttajista tulee vaikeista olosuhteista, levottomista maista. Kaikilla ei ole ollut mahdollista opiskella kotimaassaan. Tavallisesti motivaatio oppia on korkea, mutta opiskelutaidot ja oppimiskulttuuri on totaalisesti erilainen kuin mihin me hyvinvointivaltion ihmiset olemme tottuneet. Puhutaan hitaasta pedagogiikasta. Onko hidas pedagogiikka eri asia kuin oppimisen maaperää alituiseen herkästi havainnoiva pedagogiikka?

At present, the majority of immigrants come from difficult conditions and troubled countries. Not everyone has had the possibility to study in their home country. Usually the motivation to learn is high, but the learning skills and the learning culture are totally different from what we are accustomed to. Some people talk about Slow Pedagogy. Is slow pedagogy different than pedagogy that is sensitively observing the soil of learning?

Сегодня большинство эмигрантов пребывают в Финляндию из стран с достаточно трудными, порой опасными для жизни условиями проживания. Зачастую из тех мест, где идут военные действия. Среди эмигрантов много практически безграмотных людей. Обычно мотивация у таких студентов к обучению языка достаточно высока, но их навыки и культура обучения кардинально отличаются от общепринятых, понятных и привычных для нас с вами. Нам следует понимать, что в этом случае речь идет о достаточно продолжительном периоде обучения. Является ли методы такой своего рода «замедленной педагогики» чем-то отличным от традиционных принципов преподавания?

Kun aloitimme vuonna 2015 kotoutumiskoulutuksen Lapissa, minun mielipidettäni kysyttiin ELY-keskuksissa ja Työministeriössä: Onko mahdollista opiskella verkossa, jos on hitaampi oppija, onko mahdollista aloittaa verkossa 0-tasolta ja onko mahdollista oppia puhumaan verkossa. Kaikkiin edellämainittuihin kysymyksin vastaus on kyllä, todensimme sen ja kehitimme pedagogisen mallin, joka toimii myös hitaammille oppijoille. Mutta mikä toimii hitailla, toimii myös nopeilla, käännetään vain kuution toinen syrjä esiin ja lisätään hieman teoreettista viitekehystä mausteeksi ympärille, nostetaan hieman abstraktiotasoa ja jälleen tavoitetaan oppimisen ilo: Puhutaan kiinnostavista asioista, puhutaan samaa kieletöntä kieltä kuin oppija – pyritään löytämään hänen kokemusmaailmansa. Ja sanoitetaan heidän kokemuksiaan, täytetään kielelliset aukot, arvostavasti ja auttamalla.

When we started integration training in Lapland in 2015, ELY Centers and the Ministry of Labor wanted to know if it was possible to study online if the learner was a slow learner, whether it was possible to start online at level 0 and whether it was possible to learn to speak online? The answer to all of these questions is yes. We proved it and developed a pedagogical model which also works for slower learners. But what works for them, works for fast learners, too.  You only turn the other side of the cube out, add a little theoretical framework to spice it up, raise the level of abstraction and again, the joy of learning is found. You talk about interesting things using the same language as the learner, trying to get into their world, helping them to phrase their experiences and filling in the linguistic gaps – always helping them with appreciation.

Когда в 2015 году, в Лапландии мы начали языковое обучение, направленное на интегрирование, представителями Регионального центра экономического развития, транспорта, окружающей среды и Министерства труда Финляндии мне был задан вопрос: «Насколько эффективно может быть обучение в режиме онлайн, учитывая разный уровень подготовки и разные способности к обучению студентов? Можно ли начинать обучение онлайн с «нулевого уровня» и можно ли в принципе научиться говорить на языке обучаясь онлайн?» Ответ на все вышеупомянутые вопросы: «Да!» Мы убедились в этом на своем собственном опыте. Что же касается разных способностей, то нами была разработана педагогическая модель, которая успешно применима и эффективна в работе с теми студентами, кому для обучения языку требуется несколько больше времени. Но, как не посмотри – быстро ты учишься или медленно – это все стороны одного целого, того, что мы можем назвать обучающим процессом. А сложности и вариативность обучения только расширяет нашу теоретическую базу, повышает уровень абстракции и вновь приносит радость обучения. Это огромное удовольствие: беседовать со студентами о чем-то интересном, быть с ними на одной волне, и порой в ходе общения помогать им выстраивать свой новый жизненный путь. Все переплетается – высказывания и мысли студентов, их слова признательности и благодарности, ваша помощь в исправлении языковых ошибок.

”Here I am enjoying a wonderful summer in Finland. I moved here almost 3 years ago from England and I love it.  In order for me to integrate better into my new home, I joined online language learning.  Never have I ever, experienced such a great method of learning, the flexibility, the programme, the RESULTS felt like it was tailor made for me and my conscious style of learning.  After only 1 year I passed the language proficiency exam – YKI!  Conventional meets Unconventional here at Gimara and together these 2 attributes make a superb learning platform.  Marja and Raisa will work with you, persevere with you in your journey of course, their energy is contagious, their passion for their jobs and the success of their students are second-to-none.  Thank you #TeamGimara, Marja and Raisa!”

«Это было чудесное лето в Финляндии. Я приехал сюда почти три года назад из Англии и мне здесь очень понравилось. Чтобы лучше интегрироваться в мой новый дом, я присоединился к онлайн изучению финского языка. Никогда еще я не сталкивался с таким эффективным методом обучения по гибкости, по насыщенности и грамотности программы, а главное по достигнутым РЕЗУЛЬТАТАМ. Я чувствовал, что это прямо мое, что эта программа как-бы создана специально для меня, она полностью отвечала моему осознанному подходу к обучению. Спустя всего один год я сдал экзамен YKI на знание языка! Здесь, в Гимара, тесно переплетается классический и нетрадиционный подход к методике обучения и вместе они представляют собой превосходную учебную платформу. Марья и Райса будут кропотливо обучать вас, упорно сопровождать вас на вашем пути по освоению языка, их энергия заразительна, их страсть к работе и радость за успехи их учеников не знают себе равных. Спасибо Гимара, Марья и Райса!»

Kielikuntosalilla ei ollut ainoastaan suomen kieltä, opetimme siis myös englantia, kiinaa, venäjää, arabiaa ja urdua.

The language gym was not only for Finnish learners, we also taught English, Chinese, Russian, Arabic and Urdu.

На наших языковых курсах мы не ограничиваемся только финским языком. Мы преподаем английский, китайский, русский, арабский и урду.

”I would like to thank Gimara group, specially Marja and Sally for their support during preparation for YKI and IELTS exams. It has been really challenging for me to study 2 different languages, but with Gimara’s unique teaching system and highly experienced teachers I could successfully pass my exams with great marks.”

«Я хотел бы поблагодарить команду Gimara, особенно Марью и Салли за ту поддержку, которую они оказали мне во время подготовки к сдаче экзаменов YKI и IELTS. Мне было действительно трудно изучать два разных языка, но благодаря уникальной системе обучения Gimara и высококвалифицированным учителям я смог успешно сдать экзамены и получить отличные оценки».

Olin neljä vuotta äidinkielenopettajana peruskoulussa ja minulla oli oppilaina myös S2-lapsia. Tehtäväni oli opettaa heille S2:ta, mutta näille lapsille kehittyi lyhyessä ajassa upeat kielitaidot ja luonnollinen tapa käyttää kieltä. Onko tosiaankin aikuisen tapa oppia niin erilainen? Vaatiiko aikuinen aina pitkän tien?

I worked for four years in elementary school as a Finnish teacher (for Finns). I also taught Finnish as a second language for immigrant children. They developed great language skills and a natural way to use language in a short time. Is an adult’s way to learn so different? Does adults always need a long way?

Я четыре года работала в начальной школе в качестве преподавателя языка, также в мои обязанности входило преподавание некоторым ребятишкам финского в качестве второго языка. Моя задача состояла в том, чтобы обучать их финскому языку, как второму языку, и дети достаточно в короткие сроки приобретали отличные языковые навыки и начинали легко и естественно говорить на финском. Может это действительно действенный способ, когда тебе нужно научиться тому, с чем ты не сталкивался ранее? Или у взрослых все происходит несколько иначе?

Eräs kiinalainen suomenoppija, joka opiskeli 4 kuukautta Kiinasta käsin suomea Gimaran kielikuntosalilla totesi (A Chinese Finnish student who studied for 4 months from China in Finnish at the Gimara Language School said): ”Gimara succeed well in communication, homework exercises, in the classroom instruction, to listen, to correct students’ pronunciation, vocabulary, grammar is very good, I like very much, after the familiar with as friends in the chat, I like this way of teaching, and let students go to want to say, let us not repeat what the teacher said, this is very different from education in China, I feel very good and very successful.”

Myytti suomen kielen vaikeudesta – vai onko sittenkin kyse vain pedagogiikasta?
Myth about the difficulty of the Finnish language – or is it only pedagogy?
Этот сложный финский язык – миф или реальность?

Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat ylläpitää myyttiä suomen kielen vaikeudesta – tokihan rakenteet ovat hankalia, ja jos niistä aloittaa matkan käytännön kielitaitoon, se onkin todella pitkä. Meillä on esimerkki siitä, että keskitason suomen kielen voi oppia puolessa vuodessa, jos käyttää paljon kieltä ja on korkea motivaatio ja toki myös kielellistä lahjakkuutta. Sinnikkyys ja periksiantamattomuus on tietenkin avuksi. Tämä asiakkaamme oli vieläkin radikaalimpi kuin me kouluttajat oppimiskäsitykseltään. Tällä hetkellä hän opiskelee tutkintoa Suomessa suomeksi.

There are always people who want to maintain the myth of the difficulty of Finnish. It is true that the grammatical structures are difficult and if you start your trip to practical language skills by studying them, the way is really long. One of our learners showed us that the intermediate level of Finnish language can be achieved in six months if you use the language a lot, have high motivation and, of course, linguistic talent. Of course, perseverance and relentlessness are helpful. This customer was even more radical than our teachers in her perception of learning. Currently she is studying  a degree  in Finland in Finnish.

Всегда найдутся те, кто с удовольствием поддерживает миф о трудностях финского языка. Согласна, финский язык имеет достаточно сложную структуру и, если начать последовательно соединять теорию с практическими языковыми навыками – это будет действительно долгий и кропотливый путь. Но у нас есть примеры того, что финский язык на среднем уровне можно выучить всего лишь в течении полугода, конечно, если вы владеете более чем одним языком, имеете сильную мотивацию и обладаете некой толикой лингвистического таланта. Главное – настойчивость и постоянное варьирование. И у нас есть примеры. Один из наших студентов при обучении использовал даже более радикальные методы в постижении языка, нежели наши преподаватели. Как результат, в настоящее время он совершенствует язык, продолжая его изучение уже на финском.

Jos ottaa ensin käytännön kielen haltuun, alkaa heti puhua ja kirjoittaa, tulee kyllä aika, kun on valmis analysoimaan, miksi tämä on näin ja miksi tämä toisin. Eri kielirekisterien hallinnalla alkaa olla merkitystä vasta keskitason kielitaidon hallinnan jälkeen – sitä ennen riittää, että kommunikointi ja ymmärrys onnistuvat kohdekielellä. Ja mikä tärkeintä, aikaa ei kulu kohtuuttomasti tarpeettomaan. Kun opit uutta kieltä, et voi itse tietää, mikä on oleellinen osa kielenkäyttötilanteita.

If you learn to use the practical language first and start talking and writing at once, there will be a time, when you are ready to analyze why this is the way it is and why that is different. Managing different language registers will only start to matter after the intermediate level of language proficiency  has been achieved – before that it is enough to understand and communicate in the target language. And most importantly, time is not unnecessarily wasted. When you study a new language, you cannot know which are the essential language usage situations to learn.

Если вы сначала научитесь разговорному языку, начнете бегло говорить и писать, уверяю вас, что придет время, когда вы столкнетесь с тем, что станете задавать себе вопросы, почему здесь я говорю так, а там использую такую-то грамматическую конструкцию. Возможность осознанно пользоваться разными языковыми регистрами придет к вам тогда, когда вы достигнете среднего уровня владения языком. До этого момента вам будет достаточно возможности общения и понимания на языке, изучением которого вы занимаетесь. И главное, вы не стоите на месте, не теряете время, вы учите язык. Ведь когда вы говорите на новом для вас языке, вы не можете знать наверняка, в какой ситуации какие языковые навыки вам пригодятся.

Ihmisenä, kielentutkijana ja opettajana en voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että ihan turha on opettaa, jos ei ole vastaanottajaa. Oppijan pitää olla vastaanottavainen, hänellä pitää olla kyky sitoa opittava asia johonkin. Kielikuntosalin asiakkaat ovat usein olleet todella turhautuneita meille tullessaan, he ovat tosissaan yrittäneet oppia suomea, mutta vieläkään puhuminen ei ole onnistunut. Ja ihmiset puhuvat puhekieltä, sitä on vaikea ymmärtää. Se on totta. Suomessa puhutaan ja kuunnellaan puhekieltä ja kirjoitetaan kirjakieltä. Paitsi chateissa: Sielläkin kirjoitetaan puhekieltä.

As a human, a linguist and a teacher, I cannot ignore the fact that it is useless to teach, if there is no recipient. The learner must be receptive, have the ability to tie the subject into something, otherwise it is a waste of time. Customers of the language gym were often really frustrated when they came to us, because they had seriously tried to learn Finnish, but still were not able to speak. Also it is true, that spoken Finnish is different from written Finnish, which makes speech harder to understand . There is an exception: Spoken language is used in chats.

Как человек, лингвист и педагог я не могу игнорировать тот факт, что процесс обучения становится бесполезным при отсутствии обратной связи и желания студента выучить язык. Студент должен быть готов воспринимать все то, что вы ему преподаете, иметь способность интегрировать приобретенные знания в свою жизнь, иначе это становится пустой тратой времени, как для преподавателя, так и для студента. К нам нередко обращались те, кто предпринимал серьезные попытки выучить финский язык, но увы, несмотря на все усилия, они так и не смогли заговорить на нем или начать понимать его в достаточной мере. Особенно когда все вокруг говорят на разговорном финском языке. Пойми их попробуй! Это правда. В Финляндии в повседневной жизни мы говорим и слышим разговорную речь, а читаем книжки на литературном языке. За исключением чатов и общения в интернете – это как раз самый что ни на есть разговорный язык.

Mitä haluamme muuttaa? Minulle on soittanut verkkokouluttajana ollessani useampi vihainen puoliso ja kysynyt, miksi minä en käytä opettaessani vain kirjakieltä. Verkossahan me menemme asiakkaan koteihin, ja yleisöä voi joskus olla paljon enemmän kuin mitä me näemme. Kyllä minä käytän, jos en tule muuten ymmärretyksi, mutta useimmissa tapauksissa puhekieli on helpompaa ja tavoitteemme kielikuntosalilla on ollut, että oppijat saavat arkielämän ja työelämän keskustelutaidon, eri teemoista. Miksi siis feikkaisimme? Pitäisikö meidän puhua tavalla, jolla emme koskaan tosielämässä puhuisi? Jos joku pystyy minulle todistamaan, että kirjakieli on suomalaisten puheessa valtakieli, olen valmis korjaamaan asennevammani.

What do we want to change? As an online teacher, I have had calls from several angry husbands wanting to know, why I am not using  written language only. Online, we go to the customers’ homes, and sometimes the audience can be much bigger than we see. Yes, I use it, if I’m not understood otherwise. In most cases, the spoken language is easier and my goal in the language school has been for learners to be able to discuss various themes of daily and working life.  So why should I fake it? Should I speak in a way I would never speak in real life? If someone is able to prove to me that literary language is the dominant language of the Finnish speech, I am willing to change my attitude.

Разве нам стоит здесь что-то менять? Ко мне, как к преподавателю, работающему онлайн, неоднократно обращались мужья моих студенток с вопросом, а почему же я не веду преподавание на литературном финском языке. Но преподавая онлайн, мы как бы приходим к вам в дом, заглядываем на огонек, и зачастую нас в сети гораздо больше, чем это нам может показаться на первый взгляд. Конечно, я использую литературный язык в процессе преподавания, особенно тогда, когда таким образом что-то легче объяснить и понять, но в повседневной жизни мы разговариваем на гораздо более простом языке. А моя главная цель, как педагога, состоит в том, чтобы студенты могли общаться в повседневной жизни, дома и на работе на совершенно разные темы. Именно поэтому прежде всего я учу разговорному языку. Должна ли я учить говорить на финском языке так, как мало кто говорит в реальной жизни? Если кто-то сможет доказать мне, что литературный язык является доминирующим финским языком я готова изменить свое отношение и свой подход к этому вопросу.

Minä rakastan suomen kieltä, sen rakenteita, sillä leikkimistä ja olen tarkka yhdyssanoissa ja oikeinkirjoituksessa, kun on aikaa tarkistaa. Oikeakielisyys on erittäin tärkeää myös maahanmuuttajalle siinä vaiheessa, kun hän haluaa kirjoittaa tieteellisiä julkaisuja ja opinnäytetöitä suomeksi. Olen aina onnellinen, kun saan auttaa niin pitkälle päässeitä opiskelijoitani – se on mahtava saavutus. Kun pääsemme tutkimaan sanojen johtamista, lauseenvastikkeita, omistusliitteitä, pronominien sekamelskaa ja aikasanojen  ja verbien nyansseja. Se on ihanaa, kun sitä opetetaan oikeassa on kontekstissa, osana opinnäytetöiden tekemistä tai haasteellisten tekstien käännöstyötä esimerkiksi, mutta en suosittele kenellekään, joka haluaa oppia kielen nopeasti, aloittamaan siitä. On olemassa helposti opittavaa arkikieltä ennen sitä.

I love the Finnish language, its structures, and to play with it. I’m precise with compound words and spelling, when I have time to check it. Correctness is also very important for the immigrant when he wants to write scientific publications and theses in Finnish. I am always happy to help my students, who have made it so far – it is a great achievement –  and to study word derivation, shortened clauses, possessive suffixes, the mishmash of pronouns and the nuances in verbs and expressions of time. It’s wonderful when all this is taught in the right context, as part of doing theses or translating challenging texts, for example. I don’t, however, recommend that anyone, who wants to learn the language quickly, starts with it. There is an easy everyday language to learn before it.

Я люблю финский язык, его структуру, его игру, при необходимости, я могу легко проверить сложносоставные слова, правильность их образования и написания. Иммигрант, который не является носителем языка должен уметь правильно, корректно писать на финском языке, особенно это важно для написания научных публикаций, диссертаций, например, при обучении в университете. Я всегда испытываю огромное наслаждение, когда помогаю в этом своим ученикам, ведь подобная работа – это их большое достижение. На определенном этапе мы переходим к изучению управления словами, ответам на предложения, образованию сложных форм имен собственных и местоимений, нюансов в склонении временен и глаголов. Это замечательно, когда язык преподают по академическим канонам, например, с заучиванием правил, тезисов или переводом сложных текстов, но этот путь я не рекомендую тем, кто хочет быстро выучить язык с «нуля». Ведь перед нами стоит задача заговорить на языке в повседневной жизни.

Opetamme ihan kaikkea heti alusta alkaen, mutta helposti omaksuttavina fraaseina, jotka voi muistaa asiayhteydestä. Arkielämän kieli on yksinkertaista, tilanteet toistuvat ja kukaan ei kuole, jos konsonantit eivät aina kohtaa toisiaan. Jos kirjoittaisin oppikirjan, en koskaan aloittaisi astevaihtelusta ja sanatyypeistä ensimmäisessä kappaleessa, niiden analyysin aika olisi mahdollisesti kirjasarjan viidennessä osassa, kun käyttö on jo omaksuttu ja niiden viimeistely ei enää häiritse sujuvuutta. Jos sittenkään – kokemuksemme perusteella parhaiten ne oppii käyttämällä, omassa kontekstissaan, aidossa tilanteessa.

We teach everything right from the start, but as easily adaptable phrases that can be remembered in context. The language of everyday life is simple, situations recur and no one dies, if consonants do not always meet each other. If I wrote a textbook, I would never begin with consonant variation and word types in the first paragraph. The time for them would possibly be in the fifth part of the book series, when the usage has already been adapted and the analysis no longer disturbs the fluency. Perhaps not even then, because when you learn something by using it, it’s automatically correct.  Based on my experience, you learn best by using the language, in it’s own context, in a real situation.

Мы учим правильно говорить на языке с самого начала, при этом стараемся научить использовать фразы и выражения сразу в правильном контексте. Язык повседневной жизни достаточно прост, ситуации повторяются и, если вы ошибетесь при чередовании согласных в каком-то слове, вас все равно поймут и это не будет никоим образом являться поводом для насмешек. Если бы я писала учебник по изучению финского языка, я бы никогда не начала его первый абзац с описания чередования согласных и типов слов. Время для анализа этой темы, возможно, было бы где-то в пятой части серии учебников, когда уже освоено то, как их следует использовать и изменение их окончаний не сможет повлиять на беглость речи. Кому-то эта информация вообще может не пригодиться, потому что в ходе обучения и закрепления вы уже автоматически начинаете их использовать правильно. Исходя из моего опыта, лучше всего происходит запоминание, когда вы используете выражения, слова или фразы в вашем собственном контексте и в реальной ситуации.

Olen tavannut liian paljon sellaisia oppijoita, joilta on viety usko omaan kielitaitoonsa, omaksumiskykyyn ja joilta oppimisen ilo on kuollut. He pohtivat pitkään jokaisen sanan kohdalla ennen kuin rohkenevat lausua sanansa virheiden pelossa.

I have met too many  learners, deprived of faith in their own language skills and learning capacities, and whose joy of learning has died. They hesitate for a long time before saying anything in fear of mistakes.

Я встречала достаточное количество тех, кто свято верил, что у них отсутствуют хоть какие-то способности к усвоению языка и кто совершенно не способен получать удовольствие от процесса обучения. Как правило, перед тем как сказать что-то, они долго размышляют над каждым словом, пытаясь избежать ошибки.

Vaatii todellista pelisilmää opettajalta havaita, milloin oppijan sujuvuus, kielellinen itsetunto, energia ja rohkeus ovat niin pitkällä, että hän on valmis analysoimaan sitä, minkä hän jo osaa tuottaa sujuvasti. Kukaan ei koristele kakkua ennen pohjan leipomista.

It requires the teacher a real eye for the game to see when the learner’s fluency, linguistic self-esteem, energy and courage are strong enough to analyze what she/he can already produce smoothly. Nobody decorates the cake before baking the base.

От преподавателя в этом случает требуется проявить настоящий профессионализм, чтобы увидеть и понять, когда свободность владения и степень понимания языка, энергия и смелость обучающегося настолько сильны, что он уже готов анализировать то, что он может свободно, легко и плавно произнести. Никто не украшает торт перед тем как поставить его в духовку.

Mikä oli kielikuntosali? Mikä on Gimara?
What was Language Gym? What is Gimara?
Гимара в прошлом и настоящем.

Gimara, Ra = Raisa, Ma = Marja ja Gi – Magical languages (Magira oli ensimmäinen nimi) on kahden kielen ammattilaisen ja tutkija-kehittäjän yritys. Halusimme tarjota jotakin erilaista kielenopetuksen kentällä, ei perinteisiä kielikursseja. Meille on ollut tärkeää se, että voimme tarjota laadukasta ja edullista kielenopetusta kaikille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua perinteisille kursseille.

Gimara, Ra = Raisa, Ma = Marja and Gi – Magical languages (Magira was the first name) is a company of two language professionals and researcher-developers. We wanted to offer something different in the field of language teaching, not traditional language courses. It has been important for us to provide quality language teaching to all those, who cannot attend  traditional  language courses.

Название нашей компании Гимара – это аббревиатура, где «ра» – сокращение от имени Райса, «ма» – от имени Марья и «ги» – от «magical languages» (волшебные языки). Магира – таково было первоначальное название нашей компании. Гимара – это компания, которая принадлежит двум собственникам, специалистам и исследователям-разработчикам в области преподавания языков. Нашей основной целью было предложить всем желающим совершенно новый подход и методы преподавания вместо традиционных языковых курсов. Для нас было важно обеспечить качественное обучение языку всех тех, кто не может посещать обычные курсы.

Kielikuntosali oli tosi kiva idea, se tarjosi joustavan mahdollisuuden työssäkäyville, kotiäideille, kiireisille bisnesmiehille ja -naisille, kaukana asuville (meillä opiskeli asiakkaita Taiwanista, Kiinasta, Amerikasta, Pakistanista, Intiasta, Puolasta, Britanniasta, Arabiemiirikunnista, Malesiasta, Thaimaasta…. joitakin mainitakseni). Opettajamme asuivat Suomen lisäksi Kiinassa, Taiwanissa, Britanniassa ja Pakistanissa ja he ovat edustaneet neljää eri kansallisuutta. Olemme aidosti kansainvälinen yritys. Me haluamme auttaa niitä, joiden ei ole helppo päästä tavallisille kielikursseille tai niitä, jotka eivät ole olleet tyytyväisiä perinteisiin kielikursseihin.

The language gym was a really nice idea, it offered a flexible opportunity for working people, housewives, busy businessmen and women, living far away (we had customers from Taiwan, China, America, Pakistan, India, Poland, UK, UAE, Malaysia, Thailand, to name a few) . In addition to Finland, our teachers lived in China, Taiwan, the UK and Pakistan and represented four different nationalities. We are a truly international company. We want to help those, who find it hard to get into ordinary language courses or those who were not satisfied with traditional language courses.

Языковой тренажер от Гимара был действительно очень хорошей идеей, так как предоставлял гибкую возможность для тех, кто работает, домохозяек, занятых бизнесменов и тех, кто проживает вдали от Финляндии (у нас были ученики из Тайваня, Китая, Америки, Пакистана, Индии, Польши, Великобритании, ОАЭ, Малайзии Таиланд… и это далеко не полный список). Помимо Финляндии наши преподаватели из Китая, Тайваня, Великобритании и Пакистана, они представители четырех разных национальностей. Мы действительно международная компания. Наша задача – помочь тем, кому по каким-то причинам не удалось попасть на обычные языковые курсы, или тем, кого не устраивает традиционный подход к обучению языкам.

Meidän opetuksemme ei ole ollut aina priimaa, mutta voimme vakuuttaa, että olemme yrittäneet tarjota kielitukea ja taitoa täydestä sydämestämme ja olemme todella ylpeitä meidän asiakkaidemme saavuttamasta kielitaidosta. Todella vaikeissa olosuhteissa he ovat jaksaneet opiskella: raskaan työpäivän jälkeen, työssä, bussissa, junassa, autossa, keskellä lasten iltatoimia, sairaana, perhekriisin ja huolten keskellä…. loputon lista. Rakkaat asiakkaamme, olette ihania, enkä vaihtaisi teidän kanssanne koettua matkaa elämässäni mihinkään. Lämmin kiitos ahkeroinnistanne! Kuten olemme kertoneet, Gimara ei lopu, mutta se muuttuu.

Our teaching has not always been super good, but we can assure that we have tried to provide language support and skill from the bottom of our heart and we are really proud of our customers’ language skills. They have been able to study in really difficult circumstances, after a hard day at work, on the bus, on the train, in the car, in the middle of children’s evening activities, sick, in the midst of a family crisis and worries –  the list is endless. Dear customers, you are wonderful, and we would not change the journey we experienced with you for anything else <3. Thank you for your hard work! As we have told you, Gimara doesn’t finish, but it changes.

Конечно и у нас случались трудности и проблемы, но мы искренне уверяем вас, что от всего сердца старались помочь вам освоить финский язык и чрезвычайно гордимся успехами наших учеников. Вы учились при действительно трудных обстоятельствах: после тяжелого рабочего дня, в автобусе, в поезде, в машине, в перерыве на детском празднике, будучи больными, в период семейных конфликтов и разного рода беспокойств. Это бесконечный список. Уважаемые наши ученики, вы великолепны! Мы не изменим тому намеченному пути, часть из которого мы уже проделали вместе с вами! Спасибо вам за ваш тяжелый труд! Как мы уже говорили, Гимара меняется, но продолжает идти вперед!

Nyt on Gimaran aika kerätä ”lihaksia” tulevaan. Teemme tutkimusta, valmistelemme keinoja, jotka mahdollistavat laadukkaan oppimisen alueilla, jossa oppimisen saavuttaminen voi olla vaarallista, kallista tai mahdotonta. Haluamme rakentaa siltoja oppimisen ja opittavan asian välille siellä, mistä silta puuttuu. Kuolutuksen aika on ohi, nyt on aika tavoittaa opiskelun ilo kaikkialla, kaikille.

Now it is time for Gimara to ”build muscles” for the future. We will do research and prepare ways to make quality learning possible in areas where learning may be dangerous, expensive or impossible. We want to build bridges between learning and the subject to be learned where the bridge is missing. The time of demise is over, now is the time to reach the joy of learning everywhere, for everyone.

Сегодня настало время для «Гимара» собраться с силами и смело шагнуть в будущее. Сейчас мы занимаемся исследованиями, готовим способы предложить качественное обучение в тех областях, где оно может быть непредсказуемым, дорогостоящим или даже маловероятным. Мы хотим построить мост между обучающим и обучающимся так, как ранее это вряд ли было возможно. Время сомнений прошло, теперь настало время получать удовольствие и результат от обучения для всех и везде.

Kiitokset
Thanks
Спасибо

Kiitos, Afnan, innovaatioita ja sparrauksesta, ideoista, toteuttamisesta ja tinkimättömistä yrityksistä yrittää saada kahta kokematonta yrittäjää ymmärtämään, miten paljon aikaa ja rahaa tarvittaisiin siihen, että voisimme todella tehdä bisnestä. Olemme vasta alussa, katsotaan, vieläkö kärsivällisyytesi riittää tuleviin koitoksiin. Kiitos, Sally, Ksenia, Tania, Sanna ja Janne kärsivällisyydestänne, rohkeudestanne ja laadukkaasta opetustyöstä. Kiitos Dimitrii graafisesta suunnittelusta ja ideoiden visualisoinnista, ja Mohammadille kiitos videoprojektista. Kiitos Donna asiakashankinnan tuesta ja ideoista. Kiitos kaikille muillekin meitä auttaneille ja tukeneille tahoille! Kiitokset vielä kerran upeille asiakkaillemme, jotka löysitte meidät ja suosittelitte meitä. 95% teistä  on löytänyt meidät suosituksien perusteella. Ja lopuksi haluan kiittää Raisaa, joka on innostuvin, rohkein ja joustavin – ja toistaiseksi ainoa – yhtiökumppanini <3. Olemme matkalla, jonka alkuvaihe on nyt päättynyt ja oppirahat on maksettu. Mutta mitään yhdessä oppimaamme ei voi mitata rahassa. Matkan seuraavan vaiheen suunnitelma on tehty. Tulevaisuus on avoin, roolit on määritelty uusiksi ja olemme valmiita seuraavaan vaiheeseen. Kiitos, että olen saanut kasvaa kanssasi yhdessä. Aika näyttää, paljonko vielä on mahdollista kasvaa ja mihin se johtaa.

Thank you, Afnan, for innovation and sparring, for ideas, implementation and uncompromising efforts to try and get two inexperienced entrepreneurs to understand how much time and money would be needed to really do business. We are just at the beginning. Let’s see, if your patience is enough for future trials. Thank you, Sally, Ksenia, Tania, Sanna and Janne for your patience, courage and quality teaching. Thanks to Dimitrii for graphic design and visualization of ideas, and to Muhammad for the video project. Thank you Donna for customer support and ideas. Thanks to all others, who helped and supported us! Thanks again to our great customers, who found us and recommended us. 95% of you have found us based on recommendations. And finally, I would like to thank Raisa, my most enthusiastic, bold and flexible – and so far my only partner. The first leg of our journey is over and the price has been paid. But nothing we learn together can be measured in money. The plan for the next leg of the journey has been made. The future is open, roles have been redefined and we are ready for the next step. Thank you for letting me grow with you. Time will tell how much more it will be possible to grow and where it will lead us.

Спасибо Афнан за новшества и тренировки, за идеи, за претворение в жизнь и бескомпромиссное желание помочь двум неопытным предпринимателям понять сколько времени и денег потребуется для ведения реального бизнеса. Мы находимся только в начале пути и у нас есть время, чтобы понять, достаточно ли вашего терпения для будущих испытаний. Спасибо Салли, Ксения, Таня, Санна и Джанне за ваше терпение, мужество и качественное преподавание. Спасибо Димитрию за графический дизайн и визуализацию наших идей, а также Мухаммеду за подготовку видеопроекта. Спасибо Донне за поддержку наших клиентов и наших идей. Спасибо всем, кто помогал и поддерживал нас! Еще раз спасибо нашим ученикам. 95% из вас пришли к нам на основе полученных рекомендаций. И, наконец, я хотел бы поблагодарить Райсу, мою самую энергичную, смелую, гибкую, и пока единственную, партнершу. Мы находимся в самом начале нашего пути и деньги уже выплачены. Но ничего из того, чему мы учимся вместе с вами, не может быть измерено деньгами. План следующего этапа нашего маршрута уже составлен. Будущее открыто, роли перераспределены, и мы готовы сделать следующий шаг. Спасибо Гимара за то, что я смола вырасти вместе с тобой!

Kiitos englannin kielen kommenteista ja korjauksista Marjukka Nikkarille ja Raisalle ja Sallylle, venäjän käännöksestä Elena Shulgalle ❤

näyttökuva 2019-1-14 kello 21.17.41

26240885_927147327452079_7992802148940372180_o

Immigrants don’t learn Finnish

This was the sensational sentence above the article’s Ryhtiä kotoutukseen headline in Suomen Kuvalehti (SK 1.2.2019, s.28-31) and it sure is true. One of the article’s references is the statement of the committee declaring that only 35% of immigrants reaches the target level of the integration courses. Target level is B1.1. according to European Framework of Languages  which is equivalent of National Certificate of Language Proficiency (YKI) level 3. In YKI-exam you get four evaluations of different parts of your language skills and two of these can be under target level should the attendee wish to apply Finnish citizenship. In Suomen Kuvalehti Hanna Sarkkinen (Vas) and Eero Heinäluoma (SD) share their thoughts about what possible future acts.

IMG_1523

Suomen Kuvalehti is asking should sufficient Finnish or Swedish skills be a condition to apply citizenship. Heinäluoma considers it to be worth of conversation where as Sarkkinen is against it. I could be cheeky about questioning the whole concept of sufficient language skills but instead I will settle for saying that this already applies. With YKI 3 you can manage everyday situations and you can, for example, express your opinion in a simple way. My oral Chinese is on that level. Could I say that I master Chinese? No way. However I manage daily situations and I can express my opinion in a simple way. It is a start. Should the language skills required for citizenship be tighter then? No. I have given besides integration courses private lessons for tens of work-based immigrants who have lived long time in Finland at the stage when they decide to learn Finnish so that they can apply the citizenship. For them YKI 3 is enough of a challenge to achieve when working full time. Also for primary or secondary illiterates can really push hard to get their reading speed into level required in the exam. Target is still not in all means impossible for anyone.

There are also different kinds of sticks flashed in the article like the language skills as a requirement of permanent residence permit or cutting the benefits if you are not attending the courses. There are no carrots though. In the worst scenario those who reach the target level can kiss good bye for integration courses, although own talents and skills would require remarkably better language skills than YKI 3. Due to this many teachers of integration courses may leave the language skills evaluation lower than it really is, to ensure customer’s possibility to continue Finnish studies. Regional change in the practices of integration courses is a cruel fact. In other areas you can only dream about attending the integration course after your 3-years integration period, other regions are able to send attendees despite the fact of living in Finland ten years or having a course or two in the past. For a course meant for unemployed also employed can join, if they only are able to ask about it or someone is able to guide them to register.

Challenges are several, on of the biggest is the calls for bids that in practice hinder the co-operation between service providers. Calls for bids raise tight conversations especially between Finnish as a second language -teachers. Service providers of integration courses are arguing with each other and good practices are left behind as a pile of papers or internet pages that no one bothers to read. Teacher criteria are risen to a level that I am not qualified anymore although I am double times Master of Art, specialized in Finnish as a second and foreign language, over ten years of teaching experience and also a specialist in competence based qualifications, not to mention separate courses and projects that I’ve attended. I can’t help thinking, is this the part that we have totally lost it? Degree doesn’t teach anyone, it requires a person. Do we have enough wisdom of the heart to teach in a manner that makes everyone learn?

I don’t find it good idea to change the governance of integration courses to municipals, nor to transfer the integration courses under the Ministry of Education and Culture. Finnish teaching should be top of the world and the lowsy results of integration courses are not due to bad host. We are dealing with adults, most often in their best working years. The clear majority of immigrants I’ve met during my career have been very motivated and active. They need to get a job and quickly, language should be learned by using and living, not by sitting in the course. You can’t put adult’s life on hold to learn a language. The target of the integration course shouldn’t be the language and according to curriculum it isn’t. Target is to be working and if that is not realistic yet, you should at least be ten steps closer to working life and independent life in Finland.

cellular-1352613_960_720.jpg

Some time ago I was talking with a Romanian guy. He had lived in Germany and lost his job. He was praising the German system. At the unemployment office they told him: You are young. We need you. Go to a course and learn German. He studied for an year and he was paid certain amount of benefits and additionally the rent. Now he is driving Uber in England. Certainly the integration can be considered to be a success as he is dreaming about returning to Germany and is very disappointed with English system. I asked how well he speaks German. He said that he manages but the course was a bit boring, too much grammar and too little of active language usage.

Now we get to a point where you have no right to advise me. If you don’t have a Masters degree in Finnish, do not tell me how I should teach. In opinion forums people tell the teaching to be too grammar based, and in between Finnish teachers we shout people to come and see, teaching is functional. Anyone can’t teach Finnish but everyone should learn it. We simply don’t have any excuses. 35% is a crappy result in a country whose teacher education is exported abroad. It is in vain to explain students are more difficult. If it is so, teachers need to be better.

In Suomen Kuvalehti Sarkkinen says it to be stigmatizing to say integration has failed. I agree, if we talk about individual integration stories, people and their paths. If we talk about numbers, integration has failed. And the numbers don’t exist in some parts as according to Heinäluoma the committee didn’t get the amounts of course attendees or the information about cutting the benefits. Stories are needed, as how otherwise I could prove an illiterate single mother of six to be closer the open job market and employment than with a story. Data and numbers are still required alongside.

Stigmatizing doesn’t help any parts of integration to go forward, least the immigrants. Every party working on integration should still be able to take a look in the mirror and to view own actions in critical mindset and to ask what I can do better. After that the most important question is what we can do together to fix it?

anders-3361950__340.jpg

Follow Gimara’s YouTube-channel for the conversation about the topic. Let’s give the microphone to those who are integrating at the moment or who already went through their own integration.

Maahanmuuttajat eivät opi suomea

Paneelikeskustelu 16.2.2019 klo 14

IN ENGLISH

Näin raflaavasti oli kirjoitettu Suomen Kuvalehden (SK 1.2.2019, s.28-31) Ryhtiä kotoutukseen -artikkelin yläpuolelle ja tottahan se on. Artikkelissa tuodaan esille valiokunnan selvitys, jonka mukaan vain 35% maahanmuuttajista saavuttaa kotoutumiskoulutuksen tavoitetason. Tavoitetaso on Eurooppalaisen viitekehyksen mukainen B1.1., joka vastaa Yleisten kielitutkintojen (YKI) tasoa 3. Yleisestä kielitutkinnosta saa yhteensä neljä arviota eri kielitaidon osa-alueista ja parhaimmillaan näistä voi kaksi jäädä alle tavoitetason, jotta arvion saanut voisi osoittaa kielitaitonsa kansalaisuutta hakiessa. Suomen Kuvalehdessä kansanedustajat Hanna Sarkkinen (Vas) ja Eero Heinäluoma (SD) jakavat ajatuksiaan siitä, mitä pitäisi tehdä.

IMG_1523

Suomen Kuvalehti kysyy, pitäisikö kansalaisuuden ehdoksi panna riittävä suomen tai ruotsin kielen taito. Heinäluoma pitää asiaa keskustelun arvoisena, kun taas Sarkkinen tyrmää ajatuksen. Voisin alkaa saivarrella siitä, mitä tarkoittaa riittävä kielitaito, mutta tyydyn toteamaan, että kansalaisuuden ehtona on jo riittävä suomen tai ruotsin kielen taito. YKI 3 -kielitaidolla pärjää arkisissa, jokapäiväisissä tilanteissa ja pystyy esimerkiksi ilmaisemaan mielipiteensä ja perustelemaan kantansa yksinkertaisella tavalla. Minun kiinan kielen suullinen taitoni on tuolla tasolla. Voinko sanoa hallitsevani kiinan kielen? En missään nimessä. Joka tapauksessa pärjään arkisissa, jokapäiväisissä tilanteissa ja pystyn ilmaisemaan ajatukseni yksinkertaisella tavalla. Se on alku. Pitäisikö kansalaisuuteen vaadittavaa kielitaitoa siis kiristää? Ei. Olen antanut kotoutumiskoulutuksen ohella vuosien saatossa yksityisopetusta kymmenille Suomessa pitkään asuneille työperäisille maahanmuuttajille, jotka havahtuvat oppimaan suomea siinä vaiheessa, kun haluaisivat hakea kansalaisuutta. Heille YKI 3 on aivan riittävä haaste työn ohessa opeteltavaksi. Samoin primaari- tai sekundaariset luku- ja kirjoitustaidottomat saavat tosissaan ponnistella, jotta saisivat lukunopeutensa YKI-testin vaatimalle tasolle. Tavoite ei kuitenkaan millään tavalla ole mahdoton kenellekään.

Artikkelissa väläytellään myös erilaisia keppejä kuten kielitaitovaatimus pysyvän oleskeluluvan ehtona tai vastaanottorahan leikkaamiset, jos ei osallistu koulutustoimintaan. Porkkanoita sen sijaan ei ole. Pahimmassa tapauksessa tavoitetasoon nopeasti päässeellä ovat kotoutumiskoulutuksen päivät luetut, vaikka oma osaaminen kenties edellyttäisikin huomattavasti parempaa kielitaitoa kuin YKI 3. Tästä syystä kotoutumiskoulutuksen kouluttajat saattavat jättää kielitaitoarvion todellista alemmaksi, jotta asiakkaalla olisi mahdollisuus jatkaa suomen opintojaan. Alueellinen vaihtelu kotoutumiskoulutuksen käytänteissä on karu fakta. Toisaalla kolmen vuoden kotoutumisajan umpeuduttua on turha haaveilla kotoutumiskoulutuksesta, toisaalla voidaan valita koulutukseen maassa kymmenen vuotta asustelleita, mahdollisesti taannoin kurssin kaksi käyneitäkin. Työvoimapoliittiseen kotoutumiskoulutukseen voidaan ohjata myös työssäkäyviä, jos vain osaavat kysyä tai joku osaa heitä sinne auttaa.

Haasteita on monenlaisia, yksi suurimmista ovat kilpailutukset, jotka käytännössä estävät yhteistyön eri toimijoiden välillä. Kilpailutuksista on ollut varsin tiukkaa polemiikkia erityisesti s2-opettajien keskuudessa. Kotoutumiskoulutusten toimijat ovat nokkapokkasilla ja hyvät käytänteet jäävät paperinipuiksi laatikkoon tai nettisivuiksi, joita kukaan ei koskaan lue. Kriteereitä nostetaan siten, että minäkään en enää ole pätevä, vaikka olen kaksinkertainen filosofian maisteri, erikoistunut suomeen toisena ja vieraana kielenä, yli kymmenen vuotta opetuskokemusta ja vielä näyttötutkintomestari, yksittäisistä koulutuksista ja kehittämisprojekteista puhumattakaan. En voi olla ajattelematta, että kenties juuri tässä on menty metsään. Tutkinto ei opeta ketään, ihminen opettaa. Onko meillä sydämen viisautta opettaa tavalla, joka saa kaikki oppimaan?

Minä en pidä kotoutumiskoulutusten kunnallistamista hyvänä ratkaisuna, enkä puolla koulutuksen siirtämistä opetus- ja kulttuuriministeriön alle. Suomalaisen opetuksen pitäisi olla maailman huippua, eikä kotoutumiskoulutuksen surkeat tulokset eivät johdu huonosta isännästä. Kyse on kuitenkin aikuisista, usein parhaassa työiässä olevista ihmisistä. Urani aikana tapaamistani maahanmuuttajista ylivoimainen enemmistö on ollut erittäin motivoituneita ja aktiivisia. Heidät pitää saada töihin ja nopeasti, kieltä opitaan sitä käyttämällä ja elämällä, ei istumalla kurssilla. Ei aikuisen ihmisen elämää voi laittaa holdiin siksi aikaa, että opitaan kieli. Eikä kotoutumiskoulutuksen tavoite pidä olla kieli, eikä se opetussuunnitelmassa sitä olekaan. Tavoitteena on olla joko työelämässä tai jos se ei vielä onnistu, ainakin kymmenen askelta lähempänä työelämää ja itsenäistä arjenhallintaa Suomessa.

cellular-1352613_960_720.jpg

Jokin aika sitten juttelin romanialaisen miehen kanssa. Hän oli asunut Saksassa ja joutunut työttömäksi. Hän kehui saksalaista palvelua. TE-toimistossa oli sanottu, että olet nuori, sinua tarvitaan. Mene kurssille ja opi saksaa. Hän opiskeli vuoden ja hänelle maksettiin tietty raha ja lisäksi vuokra. Nyt hän ajaa Uberia Englannissa. Toki kotoutumisen voidaan katsoa onnistuneen siinä mielessä, että hän haaveilee paluusta Saksaan ja haukkui englantilaisen systeemin maanrakoon. Kysyin, miten hän puhuu saksaa. Hän sanoi, että pärjää, mutta kurssi oli vähän tylsä, liian paljon kielioppia ja vähän aktiivista kielenkäyttöä.

Nyt päästään asiaan, josta meitä ei saa neuvoa. Jos sinä et ole suomen kielen maisteri, älä tule kertomaan, miten minun pitäisi opettaa. Mielipidepalstoilla kirjoitellaan, miten koulutus on liian kielioppipainotteista, ja s2-opettajien keskuudessa uhotaan, että tulkaa katsomaan, opetus on toiminnallista. Kuka vaan ei voi opettaa suomea, mutta kenen vaan tulisi sitä oppia. Meillä ei yksinkertaisesti ole mitään puolusteltavaa tai seliteltävää. 35% on onneton tulos maassa, jonka opettajankoulutusta viedään ulkomaille. On turha selittää, että opiskelijat ovat vaikeampia. Jos näin on, opettajien on oltava parempia.

Suomen Kuvalehdessä Sarkkinen toteaa, että on leimaavaa sanoa kotoutumisen epäonnistuneen. Olen samaa mieltä, jos puhutaan yksilöllisistä kotoutumistarinoista, ihmisistä ja heidän poluistaan. Jos puhutaan numeroista, kotoutuminen on epäonnistunut. Eikä numeroita kaikesta ole, sillä Heinäluoman mukaan valiokunta ei saanut tietoja kurssien osallistujamääristä tai vastaanottorahan leikkaamisesta. Tarinoita tarvitaan, sillä miten muuten todentaisin kuuden lapsen luku- ja kirjoitustaidottoman yksinhuoltajaäidin olevan lähempänä työllistymistä koulutuksen jälkeen kuin tarinalla? Rinnalle tarvitaan kuitenkin myös dataa ja numeroita.

Leima otsassa ei auta ketään toimijaa eteenpäin, kaikkein vähiten maahanmuuttajia. Jokaisen toimijan on silti pystyttävä katsomaan peiliin ja tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti ja kysyttävä, mitä minä voin tehdä paremmin. Sen jälkeen tärkein kysymys on, mitä voimme yhdessä tehdä asian korjaamiseksi.

anders-3361950__340.jpg

Seuraa Gimaran YouTube-kanavalla keskustelua aiheesta. Annetaan puheenvuoro kotoutujille ja jo kotoutuneille.