Etäjohtaja herkistyy

Jokin aika sitten eräs tiimiläiseni halusi puhua kielitestistä ja sen arvioinnista. Olin lopen uupunut ja ensimmäinen ajatukseni oli: ”Etkö nyt voi vaan laittaa jotakin? Ihan se ja sama, mitä siellä on. Jos testi on huono, perusta jatkuvaan arviointiin. Mitäs jos tekisit itse?” En sanonut tätä ääneen, huokaisin syvään ja edeltävän palaverin päätyttyä tartuin Skypeluuriin ja soitin. Keskustelun edetessä en voinut olla miettimättä Reetta Rädyn todella oivaltavaa kolumnia, joka kolahti etäjohtajaan kuin nenä päähän tai nyrkki silmään. Räty kirjoitti: Kun ihmistä katsoo etäältä, hän saattaa alkaa muistuttaa resurssia. Niinkö minulle oli käymässä?

Ensimmäiseksi haluan korjata erään harhaluulon siitä, että etätiimi ei voisi toimia. Kyllä voi ja tiimi, joka minulle suotiin johdettavaksi pari vuotta sitten (on vaikea uskoa, että siitä on todellakin vain kaksi vuotta) on siitä elävä esimerkki. Minua vanhemman ja kokeneemman tiimiläiseni sanoin: tällaista työyhteisöä ei monta ole. Olen samaa mieltä. Huomionarvoista on, että meistä kukaan ei ole samalla paikkakunnalla toistensa kanssa, mutta luottamus ja välittäminen on mahdollista rakentaa myös verkossa. Voiko Skype-sydämellä korvata yhteisen kahvihetken? Ei. Mutta samanlaista yhdessä tekemisen meininkiä voi tulla mistä tahansa lähityöyhteisöstä benchmarkaamaan.

Näyttökuva 2019-3-8 kello 21.35.53

Olen pohtinut sattuneesta syystä etäjohtamista, etätiimejä ja etäopettamista paljon. Yleinen ennakkoluulo on, että eihän se voi toimia. Tällä viikolla soitin erään mielenkiintoisen työpaikan perään ja kysyin, voiko työtä heidän mielestään tehdä täysin etänä. Heidän nähdäkseen ei, vaikka painopiste nimenomaan oli digissä ja verkossa, silti tässäkin työpaikassa oli käytössä lähikeskiviikot, jolloin kaikkien pitää olla fyysisesti läsnä samassa tilassa. Jäin miettimään.

Yksi parhaista koskaan tapaamistani pedagogeista lähti tiimistäni omana esimiesaikanani. En ottanut siitä itseeni, mutta toiminnallani oli varmasti vaikutusta asiaan. Yksi lähdön syistä oli verkon rasittavuus verrattuna luokkatyöhön (niin, me emme todellakaan laita vain videoita pyörimään ja jaa linkkejä, vaan olemme aidosti läsnä) ja toinen, että ne yhteiset kahvihetket ovat tärkeitä. Kosketus. Läsnäolo. Niitä ei korvaa hymiöt ja sydämet chatissa. Myös niiden taakse voi piilottaa niin paljon tunteita, jotka ovat jotain aivan muuta. Olisiko hän vielä töissä minun tiimissäni, jos meillä olisi ollut lähikeskiviikko? Tuskinpa. Mutta minä olin se, joka jätti hänet yksin. Häneen oli helppo luottaa, koska tiesin, että opiskelijat heittelevät ruusun terälehtiä ja rahoittajat hyrisevät tyytyväisyyttään. Oli helppo laittaa hänet hoitamaan uusi homma kotiin, yksin.

Yhteistyö ei aina ole helppoa, mutta etätiimissä se on elinehto. Usein saa itsensä kiinni ajatuksesta, että yksin olisin jo hoitanut tämän. Mikään ei pidä paremmin paikkansa kuin seuraava mietelause.

If you want to go fast, go alone.
If you want to go far, go together.

Välineellä ei ole merkitystä. Vaikka esimies tai työkaveri istuisi sinun vieressäsi samassa työhuoneessa, mutta ei olisi läsnä, ei kuulisi tai kuuntelisi, hän on tasan yhtä kaukana kuin esimies toisessa maassa.

Kun ihmistä katsoo etäältä, hän saattaa alkaa muistuttaa resurssia. Yhtä etäällä hän voi olla silti viereisessä huoneessa. Minulle sinä et ole resurssi. Olet ihminen. Ja jos joskus unohdan sen, ole ystävällinen ja herätä minut avokämmenellä todellisuuteen.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s